Taiwanissa (virallisesti Kiinan tasavalta) on maan kokoon nähden melko suuri kielellinen diversiteetti. Ethnologuen mukaan maassa, jonka asukasluku on 23,6 miljoonaa tavataan 23 elävää kieltä.[1]
Mandariinikiinan asema on vahva, mutta varsinkin 1990-luvulta lähtien myös muiden kielten käyttöä on alettu suvaita yhä enemmän.[2]
Mandariinikiina on maan ainoa virallinen kieli ja enemmistö taiwanilaisista osaa sitä.[3]
Taiwanissa käytetään Manner-Kiinasta poiketen perinteisiä kirjoitusmerkkejä.[4] Syynä tähän on se, että Kiinan kommunistinen puolue, joka ajoi läpi merkkien yksinkertaistamisen, ei ole koskaan hallinnut Taiwanin saarta. Virallinen peruste merkkien yksinkertaistamiselle oli halu nostaa lukutaitoisten määrää, mutta Taiwanissa lukutaitoisten määrä on ollut korkeampi kuin Manner-Kiinassa merkkien yksinkertaistamisesta huolimatta.[5] Vuonna 2011 Taiwan poisti viranomaistensa nettisivuilta yksinkertaistetuilla merkeillä kirjoitetun sisällön.[6]
Taiwanissa mandariinikiinan translitteroinnissa on perinteisesti käytetty Wade–Giles -järjestelmää, mutta 2000-luvulla on alettu siirtymään yhä enemmän pinyin-järjestelmään.[7] Myös bopomofon käyttö on Taiwanissa yleistä erityisesti lapsille suunnatussa materiaalissa.[8]
Taiwanilaista viittomakieltä käyttää arviolta noin 30 000 kuurojen yhteisöön kuuluvaa. Kieli jakautuu kahteen murteeseen: Tainanin ja Taipein murteisiin.[9] Sen lähimpiä sukulaiskieliä ovat japanilainen ja korealainen viittomakieli.[10] Kieli on suojeltu vuoden 2018 kansalliskielilain nojalla ja sen käyttö on pakollista erityisen tärkeissä tilaisuuksissa kuten presidentin virkaanastujaisissa ja nyttemmin koronaviruspandemiaa koskevissa tiedotustilaisuuksissa.[11][12]
Mandariinikiinan jälkeen Taiwanin kaksi puhutuinta kieltä ovat hakka- ja hokkien-kiina. Puhujat sijoittuvat maantieteellisesti saaren molempiin päihin siten, että hakka-kiinaa puhutaan etupäässä etelässä Kaohsiungin ympäristössä ja hokkien-kiinaa pohjoisessa Taipein ympäristössä.[13]
Hakka on ollut suojeltu kieli Taiwanissa vuodesta 2018 lähtien ns. Hakka-perusasetuksen nojalla, joka takaa kielelle kansalliskielen aseman: kyliä, joiden asukkaista vähintään ⅓ puhuu hakkaa, kannustetaan tekemään kieli entistä näkyvämmäksi. Lisäksi valtio tunnustaa virallisen hakka-kielen päivän ja perustaa hakka-kielisen TV- ja radiokanavan.[14][15]
Merkittävä osa nuorista puhuu sekä hokkien- että mandariinikiinaa ja on käytännössä kaksikielisiä.[2] Myös hokkien-kiinan katsotaan olevan suojeltu kansalliskieli vuoden 2018 lain nojalla.[11]
Austronesialaisten kielten alkukodin katsotaan nykytiedon valossa olleen Taiwanin saari.[16] Nykyään Taiwanissa katsotaan olevan 16 eri alkuperäiskansaa ja -kieltä, jotka jakautuvat vielä edelleen eri murteiksi.[17]
Monet nuoret eivät enää puhu alkuperäiskieliä kunnolla, mutta halu elvyttää kieliä on suuri. Alkuperäisväestö on joutunut sorron kohteeksi riippumatta siitä, kuka saarta hallitsee. Esimerkiksi 1960-luvulla Tšiang Kai-šek aloitti assimilaatiopolitiikan, jonka nojalla alkuperäisväestö määrättiin opettelemaan kiinaa.[18] Vuonna 2016 presidentti Tsai Ing-wen pyysi virallisesti anteeksi.[19]
Vuonna 2017 maan hallitus päätti nostaa alkuperäiskielet kansalliskielen asemaan. Tämä tarkoittaa käytännössä valtion tukea alkuperäiskielten säilymiseen ja edistämiseen.[20] Alkuperäiskieliä kirjoitetaan yhä enenevissä määrin latinalaisin aakkosin, vaikka Taiwanissa on perinteisesti suhtauduttu niiden käyttöön nuivasti.[21]
Englantia puhutaan laajalti ja sitä opetetaan maan kouluissa.[13] Ollessaan pääministeri William Lai teki vuonna 2018 ehdotuksen, jolla nostettaisiin englanti toiseksi viralliseksi kieleksi vuoteen 2019 mennessä.[22]
Japanin kielen osaajien määrä on vähentynyt Taiwanissa huomattavasti, kun englanti on korvannut sen ensisijaisena vieraana kielenä.[23] Japanilaiset toivat kielensä saarelle, kun siitä tuli osa Japanin imperiumia 1890-luvulla. Aluksi japanilaiset tavoittelivat kaksikielistä yhteiskuntaa, jossa japani olisi kaikkien eri etnisten ryhmien lingua franca, mutta vuonna 1937 siirtomaahallinto muutti mieltään ja pyrki aktiivisesti hävittämään kaikki muut kielet saarelta. Vuonna 1943 viranomaiset arvioivat, että japania osasi 80 % koko väestöstä. Japanin antauduttua toisen maailmansodan päätteeksi merkittävä osa taiwanilaisista korkeakoulutetuista oli käytännössä lukutaidottomia, kun kiina korvasi japanin yhteiskunnan valtakielenä.[24] Nykyään japania osaavat lähinnä 80-vuotiaat ja sitä vanhemmat.[25]
Kausityöläisten ja maahanmuuttajien tulon myötä Taiwanissa puhutaan myös melko paljon muitakin aasialaisia kieliä kuten vietnamia, thaita ja indonesiaa.[3]