Takifugu rubripes | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Alaluokka: | Neopterygii |
Lahko: | Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes |
Heimo: | Pallokalat Tetraodontidae |
Suku: | Takifugu |
Laji: | rubripes |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Takifugu rubripes Wikispeciesissä |
Takifugu rubripes (syn. Fugu rubripes) eli fugu on pallokalalaji.
Takifugu rubripes voi kasvaa 80 senttimetriä pitkäksi.[3] Sen vatsapuoli on vaalea, selkäpuoli tummapilkkuinen. Rintaevän takana on laajempi musta läikkä, jossa on ohuet vaaleankeltaiset reunat.
Takifugu rubripes -pallokaloja elää Tyynenmeren luoteisosassa, Kiinan ja Japanin lähivesillä. Poikaset elävät jokisuiden murtovedessä, mutta aikuiset muuttavat meriveteen.[3]
Takifugu rubripes -pallokaloja kasvatetaan Japanissa ruokakaloiksi. Pallokalan tietyt osat, etenkin maksa, ovat äärimmäisen myrkyllisiä. Kala itsessään on miedon makuinen, mutta siihen jäänyt myrkky kihelmöi huulissa ja suussa.[4]
Viljeltyjä kaloja tutkimalla on selvitetty, että myrkky on peräisin eräästä bakteerilajista, jota kala saa ravintonsa mukana. Jos kalaa on ruokittu vain myrkyttömällä ruoalla tarpeeksi kauan, siitä voi syödä jopa maksan.[5]
Jotta kokki saa erityisluvan valmistaa tätä pallokalaa ruoaksi, hänen on suoritettava näyttökoe, jossa kala fileoidaan, turvalliset ja vaaralliset osat lajitellaan eri tarjottimille ja merkitään asiaankuuluvasti.[6]
Vuosisatoja vanhan kiellon mukaan Japanin keisari ei saa uhmata kuolemaa syömällä fugua. Vuosina 1996–2008 fuguun kuoli Japanissa yhteensä 34 henkeä, eli keskimäärin lähes kolme vuodessa. Kuolemien määrä on kuitenkin vähentynyt. Vielä 1950-luvulla fugun syönnistä saattoi kuolla 400 ja sairastua yli 31 000 henkeä vuosittain.[7]
Shimonosekin kaupunki on Japanin fuguntuotannon keskus.[8]
Takifugu rubripes -lajin eläinkunnan pienimpiin kuuluva 390 miljoonan emäsparin genomi on selvitetty vuonna 2001.[9] Sillä on noin 31 000 geeniä, joiden avulla se tuottaa noin 33 600 proteiinia.[3] Fugun genomi on noin kahdeksasosa ihmisen genomista, mutta se sisältää useimmat ihmiselläkin olevista geeneistä ja säätelyelementeistä. Tämän vuoksi fugua on käytetty verrokkina myös vuonna 2003 julkaistun ihmisen genomin selvittämisessä ja esimerkiksi ihmisen geenimäärien arvioinnissa.[9][10]