Taklaaminen liittyy moniin palloilulajeihin. Taklatessa otetaan fyysinen kontakti vastapuolen pelaajaan. Lajikohtaisesti on määritelty minkälaiset taklaukset ovat sallittuja, ja sääntöjen rikkomisesta seuraa lajille tyypilliset rangaistukset.
Esimerkkejä taklaamisesta eri lajeissa. Myös muissa lajeissa taklataan.
Jalkapallossa perustaklaaminen tapahtuu työntämällä vastapuolen pelaaja irti pallosta kylki kylkeä vasten. Ojennetulla kädellä ei saa taklata, muuten vastustaja saa vapaa- tai rangaistuspotkun riippuen rikkeen tapahtumapaikasta. Liukutaklaus tarkoittaa pallon riistämistä vastustajalta suorittamalla taklaus maata pitkin. Taklaavan pelaajan tulee liukutaklauksessa osua palloon ennen pelaajaa.
Amerikkalaisessa jalkapallossa taklaaminen on tärkeä pelin osa-alue. Puolustajat yrittävät pysäyttää pallonkantajan taklaamalla hänet.[1] Pelinrakentajan taklaamista kutsutaan säkitykseksi (engl. Sack). Taklaukset tilastoidaan ja ne ovat tärkeä mittari etenkin tukimiesten ja linjamiesten tehokkuudelle.
Jääkiekossa taklaukset ovat osa peliä ja siinä nähdään usein koviakin taklauksia. Suurin osa taklauksista tehdään laitaa vasten, sillä avojäällä taklaamisesta saattaa saada rangaistuksen ja taklattu voi loukkaantua pahoin. Kiekotonta pelaajaa ei saa taklata. Myös päähän kohdistuneet taklaukset ovat kiellettyjä, niistäkin voi saada jäähyn tai pahimmassa tapauksessa pelirangaistuksen.