Taksony

Taksony, Unkarin ruhtinas, Chronicon Pictum 1300-luku

Taksony oli Unkarin ruhtinas noin vuosina 950–970, epävarmojen kronikkatietojen mukaan Árpádin pojanpoika ja Gézan, kuningas Tapani I Pyhän isän, isä.

Suku ja tausta

Ruhtinas Árpádin, joka tarun mukaan johdatti unkarilaiset Karpaattien takaa Pannonian tasangoille 800-luvun lopulla, välittömistä jälkeläisistä ja seuraajista on säilynyt vain niukkoja ja ristiriitaisia tietoja enimmäkseen satoja vuosia myöhemmin kirjoitetuissa, taruihin ja perimätietoon perustuvissa kronikoissa. Árpádin jälkeen historiassa ammottavaa aukkoa on myös selitetty sillä arvelulla, että unkarilaisten asetuttua nykyisille asuinsijoilleen ylipäällikön merkitys olisi vähentynyt ja paikallisten heimopäällikköjen valta kasvanut. Unkarilaisessa perimätiedossa eivät siksi olisi niinkään säilyneet arvovaltaisimpien heimoruhtinaiden kuin niiden heimo- ja sotapäällikköjen nimet, jotka 900-luvulla johtivat pakanallisten unkarilaisten sota- ja ryöstöretkiä läntisten naapuriensa maille.^[1]

Vuoden 950 paikkeilla Bysantin keisari Konstantinos Porfyrogennetos mainitsee unkarilaisten "nykyisenä" ruhtinaana Árpádin pojan Jutocsan pojan, jonka nimi unkarilaisessa historiankirjoituksessa kirjoitetaan Falicsi tai Fajsz ja joka olisi saattanut syntyä vuoden 900 tienoilla. On kuitenkin oletettu, että unkarilaisten hallitsijanvalta ei aina periytynyt suoraan isältä pojalle vaan kiersi veljesten ja näiden jälkeläisten kesken. Niinpä Falicsia, josta ei muissa historialähteissä tiedetä mitään, seurasi unkarilaisten ruhtinaana hänen serkkunsa, Árpádin nuorimman pojan Zoltan tai Zoltánin poika Taksony. Falicsin ja Taksonyn välisestä yhteydestä, kenties ikätoveruudesta, voisi kertoa myös se, että mahdollisesti turkkilaisperäisen Taksony-nimen on selitetty merkitsevän ’kylläistä, hyvinsyönyttä’, Falicsi-nimeä taas yhdistetty unkarin verbiin fal ’ahmia’.^[2]

Elämä

Vuoden 1200 paikkeilla kirjoitettu Gesta Hungarorum kertoo Taksonyn syntyneen vuonna 931. Tämä ei voine pitää paikkaansa, sillä Taksonyn tiedetään johtaneen jo vuonna 947 menestyksekästä sota- tai ryöstöretkeä, joka ulottui Italiassa Apuliaan asti. Tämän perusteella Taksonyn voisi arvella syntyneen jo 900-luvun alkuvuosina. Hän otti mahdollisesti osaa vuonna 955 Lechfeldin taisteluun Augsburgin luona, mutta koska häntä ei mainita niiden unkarilaisten päällikköjen joukossa, jotka hävityn taistelun jälkeen surmattiin, hän ilmeisesti pelastui ja pääsi pakoon. On mahdollista, että juuri tämän jälkeen hän nousi unkarilaisten ruhtinaaksi.^[2]

Gesta Hungarorumin mukaan Zolta toi pojalleen Taksonylle vaimon "kumaanien mailta", millä saatetaan viitata johonkin muuhunkin turkkilaiskansaan, esimerkiksi kasaareihin tai Volgan bolgaareihin. Tähän saattaa liittyä se, että sama lähde kertoo tuohon aikaan Unkariin asettuneen islaminuskoisia bolgaareja, ja vuonna 965 tiedetään Prahan markkinoille saapuneen Unkarissa asuvia muslimeja. Taksonyn yhteyksistä idän suuntaan kertoo edelleen se, että hän puolestaan järjesti pojalleen Gézalle puolisoksi Transilvanian paikallisruhtinaan, gyulan, tyttären Saroltin.^[3]

Kun ottaa huomioon Árpád-sukuisten ruhtinaiden maantieteellisen aseman nykyisen Unkarin länsilaidoilla, itäisinä naapureinaan Bysantin suuntaan suhteita rakentavat Transilvanian gyulat, Taksonyn olisi voinut odottaa etsivän yhteyksiä länteen ja Saksan hallitsijoihin, mutta tästä ei näy selviä merkkejä. Vuonna 963 paavi lähetti vastikään piispaksi vihityn Zacheus-nimisen papin lähetystyöhön unkarilaisten maille, mutta ei tiedetä, pääsikö hän koskaan perille, ei myöskään, oliko hänet kutsunut Unkariin Taksony vai joku muu, kenties jo Taksonyn poika ja seuraaja Géza, jonka tehtäväksi jäi aloittaa Unkarin liittäminen lännen kirkkoon.^[4]

Jälkeläiset

Taksonyn kuolinvuotta ei tiedetä, ei myöskään, milloin tarkalleen hänen poikansa Géza nousi valtaan. Gézan lisäksi kronikkatiedot kertovat Taksonylla olleen toinenkin poika, nimeltään Mihály (Mikael), mahdollisesti alun perin pakanalliselta nimeltään Béla. Mihálysta ei tiedetä muuten juuri mitään, mutta hänen poikansa Vazulin jälkeläisiä olivat useimmat Unkarin Árpád-sukuiset kuninkaat Andreas I:stä lähtien.^[5]

Lähteet

1. Kristó, Gyula & Makk, Ferenc: Az Árpád-házi uralkodók, s. 21-22. Budapest: Interpress Kiadó, 1988. ISBN 9637222391
2. Kristó & Makk 1988, s. 21-23.
3. Kristó & Makk 1988, s. 23-24.
4. Kristó & Makk 1988, s. 24-25
5. Györffy, György: ”A nyugati térítés kezdetei”, István király és műve. Budapest: Gondolat, 1983. ISBN 963-281-221-2

Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.