Tampella

Tämä artikkeli käsittelee entistä suomalaista teollisuusyritystä. Tampella on myös kaupunginosa Tampereella.
Oy Tampella Ab
Yritysmuoto pörssiyhtiö
Perustettu 1856
Lakkautettu 1991
Tampellan entinen tehdasalue sijaitsee Tammerkosken rannassa Tampereella.

Oy Tampella Ab oli vuonna 1856 toimintansa aloittanut suomalainen pörssiyhtiö, joka harjoitti metalli-, metsä- ja tekstiiliteollisuutta. Yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin 1980-luvun lopussa ja joutui silloisen rahoittajansa ja omistajansa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin (SKOP) kanssa Suomen Pankin haltuun vuonna 1991. Sen jälkeen yhtiö pilkottiin ja myytiin osina. Yhtiön historia on merkittävä osa suomalaista teollisuushistoriaa.

Osa Tampellan tehdasrakennuksista Tampereella on purettu. Tilalle on noussut uudisrakennuksia. Jäljelle jääneissä rakennuksissa toimivat muun muassa Pirkanmaan käräjäoikeus ja Museokeskus Vapriikki.

Nimi Tampella tuli nimestä Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampellan vuonna 1909 Loviisan–Vesijärven rautatielle valmistama höyryveturi Jokioisten Museorautatiellä kesällä 2006.

Nils Johan Idman ja Karl August Ramsay perustivat vuonna 1844 Tammerkosken rannalle rautaruukin, joka sai nimekseen Tampereen masuuni. Ruukissa jalostettiin Viljakkalan Haverin kaivoksen tuottamaa rautamalmia. Heikkolaatuinen raaka-aine vaikeutti tuotantoa, ja sen tueksi masuunin viereen rakennettiin valimo valmistamaan patoja, pannuja ja uuninluukkuja. Ruukki menestyi huonosti ja perustajat myivät sen vuonna 1856 Seinäjoen ruukinpatruunalle Gustaf August Wasastjernalle, joka muutti masuunin konepajaksi.

Varatuomari Adolf Törngren perusti vuonna 1856 pellavakehräämön ja -kutomon Tammerkosken rannalle.[1] Laitos työllisti alusta lähtien satoja henkilöitä. Sen tavaramerkiksi muodostuivat damastiliinat, joiden suunnittelijoina oli suomalaisia taiteilijoita.

Tampereen konepaja ja Tampereen pellavakehräämö yhdistettiin vuonna 1861 Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolag -nimiseksi yhtiöksi (vuodesta 1938 alkaen Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö, sittemmin Oy Tampella Ab). Yhtiö menestyi aluksi huonosti, ja sen omistajat tekivät vararikon. Yhtiön selviytymistä pidetään sen hallituksen puheenjohtajaksi tulleen Alfred Kihlmanin ansiona.

Tampereen konepajalla valmistettiin aluksi laivoja, puuhiomakoneita ja vesiturbiineja sekä vuodesta 1900 lähtien höyryvetureita.

Yhtiön kolmanneksi toimialaksi tuli metsäteollisuus, kun Tampella perusti vuonna 1872 Tampereelle puuhiomon ja osti vuonna 1886 Inkeroisten puuhiomon. Inkeroisiin Tampella rakensi myöhemmin paperitehtaan, jota laajennettiin useaan otteeseen (nykyisin Anjalan paperitehdas ja Inkeroisten kartonkitehdas).

Tampella aloitti 1930-luvun alussa kranaatinheittimien valmistuksen. Paperikoneita ja kallioporakoneita alettiin valmistaa 1950-luvun alussa.

Tekstiiliteollisuus laajeni vuonna 1934, kun Tampella osti vuonna 1898 perustetun Tampereen Puuvillatehdas Oy:n, jolla oli tehdas Tampereen Lapinniemessä. Koko Tampellan tekstiilituotanto siirrettiin Lapinniemeen vuonna 1977. Tampellan tekstiilitehtaiden toiminta päättyi 1980-luvun puolivälissä.

Vuonna 1960 yhtiön nimeksi muutettiin Oy Tampella Ab. Tampella-nimi oli sitä ennen ollut pitkään käytössä yhtiön tuotemerkkinä.

Talousvaikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampella joutui 1970-luvun alkupuolelta alkaen kroonisiin talousvaikeuksiin, joita ei yrityksistä huolimatta onnistuttu ratkaisemaan. Yhtiön saneeraus alkoi 1970-luvun puolivälissä. Ensimmäisenä myytiin Tampellan omistamat kanadalaisen Eurocanin osakkeet Kymi Oy:lle ja Strömbergin osakkeet Suomen Yhdyspankille vuonna 1976. Samalla laadittiin pitkän aikavälin rationalisointiohjelma, joka ei kuitenkaan korjannut tilannetta. Vaikeudet pahenivat vuosi vuodelta. Yhtiötä rahoittanut Yhdyspankki piti kriisiyhtiötä vakavana riskinä ja pelkäsi sen aiheuttavan merkittävät luottotappiot.[2]

1980-luvun puolivälissä Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki (SKOP) ja sen lähiyhtiöt alkoivat ostaa Tampellan osakkeita. Yhdyspankki lähti kilpailemaan Tampellan omistuksesta ja osti osakkeita rinta rinnan SKOP:n kanssa. Jonkin aikaa SKOP ja Yhdyspankki suunnittelivat yhdessä Tampellan pilkkomista ja osien myymistä, kunnes SKOP osti myös Yhdyspankin osuuden. SKOP otti myös vastuulleen kaikki Yhdyspankin Tampellalle myöntämät lainat. Yhdyspankki kirjasi kaupasta myyntivoiton. Sille kauppa oli muutenkin edullinen: Tampella oli ollut pitkään niin vaikea asiakas, ettei monikaan pankin entisistä johtokunnan jäsenistä voinut uskoa tapahtunutta todeksi. Kauppahintaa tärkeämpää Yhdyspankille oli, että 1,5 miljardin markan lainat siirtyivät SKOP:n vastuulle. Yhdyspankki oli arvioinut luottosummasta noin puolet tappioriskin alaiseksi.[2]

SKOPilla ei ollut selvää suunnitelmaa Tampellan suhteen, mutta se päätti lopulta pitää sen hallussaan ja kehittää siitä oman teollisuusryhmänsä kantayhtiön. Yhtiö oli jämähtänyt paikoilleen, ja se oli tappiollinen ja velkaantunut konglomeraatti. Se toimi 60 eri alalla, ja sillä oli 12 000 hengen henkilöstö. Toimitusjohtajaksi nousi Pekka Salo. Suunnan kääntämiseksi Tampella päätti keskittyä viiteen teollisuusryhmään. Ryhmät olivat paperi-, kartonki- ja sahateollisuus; pakkausteollisuus; kaivosteollisuus (Tamrock); massa- ja paperikoneteollisuus; sekä voimateollisuus. Työkaluiksi valittiin rajut investoinnit, tuotekehittely ja yritysostot. SKOP oli valmis satsaamaan huomattavia summia.[3]

Muutos alkoi menestyksekkäästi. Vuonna 1988 tulos ja liikevaihto paranivat huomattavasti. Investointien määrä kasvoi Suomen teollisuushistorian suurimmaksi. Niiden avulla SKOP aikoi muuttaa Tampellan voitolliseksi. Pelkästään vuoden 1988 investoinnit olivat 1,2 miljardia ja seuraavana vuonna 2,2 miljardia markkaa. Pääomaa kootakseen Tampella järjesti kolme osakeantia ja laski liikkeelle muotiin tulleita optio- ja vaihtovelkakirjalainoja.[4]

Rahantulo pysähtyi, kun pörssi alkoi hiljetä vuoden 1989 lopulla. SKOP joutui nyt rahoittamaan Tampellaa lainoilla. Summat olivat suuria ja yhtiö velkaantui rajusti. Kannattavuus heikkeni. Tampella oli laajentunut romahtaville markkinoille. Investointien jatkaminen vei sen syvemmälle suohon.[5]

Tampella paini 1990-luvun alkaessa niin syvissä vaikeuksissa, ettei SKOP pystynyt enää rahoittamaan sitä. Velkaa oli 7 miljardia markkaa, omat varat vain 1,8 miljardia. Tampella ei voinut saada lisärahaa myymällä omaisuuttaan, koska kaikki myytävä oli jo myyty suurinvestointien rahoittamiseksi. Tampella päätettiin pilkkoa. Vuoden 1991 alusta se jakautui viiteen osaan. Ne olivat metsäteollisuusyhtiö Tampella Forest, paperikoneyhtiö Tampella Papertech, voimakattilayhtiö Tampella Power, kaivoskoneyhtiö Tamrock ja pakkausyhtiö Tambox Europe.[6]

Talouskriisin vuoksi myös SKOP oli joutunut vakaviin talousvaikeuksiin. Lopulta Suomen Pankki otti SKOP:n haltuunsa 19.9.1991. Silloin Suomen Pankista tuli myös Tampellan pääomistaja.

Tampellan osien myynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Tampellan puolustusvälineyksikkö ja Puolustusministeriön Vammaskosken tehtaat yhdistettiin Vammas Oy:ksi, josta tuli myöhemmin osa Patria Oy:tä. Tampella jäi yhtiöön vähemmistöosakkaaksi 22,3 % osuudella. Tampellan osuus myytiin vuonna 1997 Patria Oy:lle.

Tampellan metsäteollisuus (Tampella Forest Oy) ja pakkausteollisuus (Tambox Europe Oy) myytiin 1991 Enso-Gutzeit Oy:lle

Vesiturbiinien valmistus (Oy Tamturbine Ab) ja kattiloiden valmistus (Tampella Power Oy) myytiin norjalaiselle Kvaernerille vuonna 1996. Yhdysvaltalainen General Electric osti Tamturbinen 1999 ja jatkoi toimintaa Tampereella nimellä GE Energy (Finland) Oy. Itävaltalainen Andritz osti vesiturbiiniliiketoiminnan GE:ltä ja GE Energy (Finland) Oy toimii nykyään nimellä Andritz Hydro Oy. Tampella Power yhdistettiin Kvaernerin Pulping & Power -divisioonaan. Vuonna 2006 Metso Oyj osti koko tämän divisioonan Kvaerneriltä, jolloin Tampellassa harjoitettu kattilavalmistus palasi takaisin suomalaisomistukseen.

Paperikoneiden valmistus (Tampella Papertech Oy) myytiin Valmet Oy:lle vuonna 1992.

Vuonna 1997 Tampellasta oli jäljellä enää vain kallioporakoneita valmistava tytäryhtiö Tampella Tamrock Oy. Ruotsalainen Sandvik Ab osti Tampellan osakekannan ja muutti yhtiön nimen ensin Tamrock Oy:ksi ja myöhemmin Sandvik Tamrock Oy:ksi. Vuonna 2006 yhtiön nimeksi tuli Sandvik Mining and Construction Oy. Yhtiö toimii edelleen Tampereella, Turussa ja Lahdessa.

Tampellan teollisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampellan konepajan tunnettuja tuotteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampellan valmistama Kaplan-turbiini vuonna 1950. Kuva: Veikko Kanninen.

Vesiturbiinien valmistus aloitettiin 1856. Aluksi Tampella valmisti useita turbiinityyppejä, vuodesta 1923 pääasiassa Kaplan-turbiineja. Valtaosa Suomessa nykyään käytössä olevista turbiineista on Tampellan valmistamia Kaplan-turbiineja.

Laivojen valmistus alkoi 1857 ja päättyi 1910. Ensimmäinen höyrylaiva rakennettiin talven 1857–58 aikana ja laskettiin vesille 1859. Kaikkiaan Tampella rakensi noin 60 alusta.

Ensimmäinen puuhiomakoneen Tampella toimitti 1869 Fredrik Idestamin hiomolle Nokialle. Puuhiomakoneet säilyivät Tampellan konepajan keskeisinä tuotteina hyvin pitkään; vielä 1960-luvulla Tampella oli maailman suurimpia puuhiomakoneiden valmistajia. Esimerkiksi historiallisesti arvokkaalla Vääräkosken kartonkitehtaalla Ähtärissä on 3 Tampellan 1940-luvulla valmistamaa kylmähiomakonetta.

Höyryvetureiden valmistus alkoi 1898, kun Valtionrautatiet tilasi yhtiöltä 40 veturia. Vuoteen 1957 mennessä, jolloin vetureiden tuotanto päättyi, Tampella oli valmistanut yli 900 veturia. Suurin Tampellan valmistama veturityyppi oli raskas tavarajunaveturi Tr1, lempinimeltään Risto.

Höyrykattiloiden valmistus alkoi laivakattiloilla, sen jälkeen tehtiin veturikattiloita. Voimalaitoskattiloiden valmistus alkoi 1930-luvun alussa ulkomaisilla lisensseillä. Sellutehtaiden soodakattiloista tuli keskeinen tuote 1960-luvulta alkaen. Soodakattiloiden ohella Tampella valmisti sellutehtaiden talteenottolaitoksia.

Tampellan asetuotanto alkoi 1932 kevyiden 80 mm:n kranaatinheittimien valmistuksella ja sitä seurasi raskaiden kranaatinheittimien valmistus 1930-luvun lopusta alkaen. Tykkejä Tampella valmisti sotavuosina Boforsin lisenssillä (mallit 37K/36 ja 105H/37). Ensimmäinen täysin suomalainen kenttätykki (122 K 60) valmistui 1960. Tampellan 1980-luvulla valmistama kanuuna 155 K 83 on edelleen Suomen kenttätykistön pääase.

Sota-aikana Tampellan aseosaston pääasiallinen työ oli omien ja sotasaaliina saatujen tykkien korjaus.

Tampellan sotakorvausvetureita viimeistellään vuonna 1952. Kuva: Veikko Kanninen.

Vuosina 1950–1974 Tampellalla oli israelilaisten kanssa Soltam-niminen yhteisyritys aseiden valmistusta ja markkinointia varten.

Lentokonemoottoreita Tampella valmisti 1930-luvulta sotavuosien loppuun. Sota-aikana valmistusohjelmassa olivat myös lentopommit.

Höyryvetureiden valmistuksen päätyttyä 1957 Tampella alkoi valmistaa vetureiden dieselmoottoreita saksalaisen MAN AG:n (nykyään MAN SE) ja ranskalaisen Alsthomin (nykyään Alstom) lisensseillä.

Sota-aikana Tampella valmisti Outokumpu Oy:lle kallioporakoneiden varaosia ja ryhtyi sodan jälkeen suunnittelemaan omaa porakonemallia. Kone valmistui 1952 ja siitä tuli vähitellen menestystuote. Porakoneiden ohella Tampellan porakoneyksikkö (Tampella Tamrock Oy) valmisti porausjumboiksi kutsuttuja, usean poran käsittäviä porausvaunuja ja paineilmakompressoreita. Tamrock valmisti myös kaivoskuormaajia. Tamrockin osti ruotsalainen Sandvik AB.

Tampellan paperikoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperi- ja kartonkikoneiden tuotanto alkoi vuonna 1952. Paperikoneiden valmistajana Tampella oli Valmetin, Wärtsilän ja A. Ahlström Osakeyhtiön kilpailija. Vuonna 1969 solmittiin TVW-yhteistyösopimus Tampellan, Valmetin ja Wärtsilän kesken. Sopimuksen mukaan kukin yhtiö erikoistui tietyn tyyppisiin koneisiin. Tampellan vastuulle tuli kartonkikoneet. Lisäksi muodostettiin yhteinen TVW-markkinointiorganisaatio.

Tampellan kartonki- ja paperikoneita Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampellan metsäteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampella Forest valmisti paperia ja kartonkia Heinolan ja Inkeroisten kartonkitehtaalla, Anjalan paperitehtaalla sekä sellua Tolkkisten sellutehtaalla. Tolkkisten tehdas muutettiin myöhemmin sahaksi. Lisäksi Tampellalla oli Barcelonassa vuosina 1969–1994 Tampella Española -niminen kartonkitehdas. Tehtaassa valmistettiin kartonkia yhdellä 4 metriä leveällä kartonkikoneella. Metsäteollisuus myytiin Ensolle vuonna 1994.

Tampereen vanha tehdasalue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampellan aluetta syyskuussa 2020, Ranta-Tampellan rakentaminen on vielä kesken.

Pääosa Tampellan tehtaista toimi vuodesta 1844 aina 1990-luvulle saakka Tampereen keskustassa, Tammerkosken ylä­juoksun itä­rannalla sijainneella noin 25 hehtaarin laajuisella tontilla. Alueen ensimmäinen tehdas­rakennus oli vuonna 1844 rakennettu masuuni.[7] Nykyään alue ei enää ole teollisuus­käytössä, mutta monet vanhoista rakennuksista ovat yhä jäljellä. Monia Tampellan rakennuksia suunnitteli arkkitehti Georg Schreck. Hänen käsialaansa on muun muassa uusrenessanssipalatsi Tampellan juhlatalo.

Alueen nykytila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Tampella päätti siirtää teollisuustoimintansa pois alueelta[8], mikä tapahtui vähitellen vuoteen 2000 mennessä.[7] Tampella ja Tampereen kaupunki järjestivät vuosina 1990–1991 arkkitehti­kilpailun alueen suunnittelusta. Sen voitti arkkitehtitoimisto Helamaa-Heiskanen, ja alueen uusi asemakaava vahvistettiin vuonna 1995. Alueella on nykyisin Tampellan kaupunginosa.[7] Vanhoissa tehdasrakennuksissa toimii esimerkiksi Museokeskus Vapriikki, joka avattiin vuonna 1996[9]. Kaupunginosan tunnusmerkkinä on koskimaisemassa entisen pellavatehtaan katolla sijaitseva vanha ”Tampella”-kyltti.[10][11]

Vanhoja rakennuksia on säilytetty noin 60 000 kerrosneliömetriä, minkä lisäksi uusia, pääasiassa asuintaloja, on rakennettu noin 140 000 kerrosneliömetriä.[7] Näsijärven rantaan, Herrainmäen puistoalueen ja Porin radan pohjoispuolelle, on 2010-luvulla alettu rakentaa uutta Ranta-Tampellan aluetta. Se nousee täyttömaalle.[12]

Tampellan kapearaiteinen tehdasrata

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaverstaan, veturikokoonpanohallin, varastojen, sekä pajan ja kosken välillä olleen raaka-ainevaraston yhdisti kapearaiteinen rata, jolla nelipyöräisillä vaunuilla kuljetettiin valmiita kappaleita ja raaka-aineita. Koska hevosia ei sodan aikana ollut käytössä, vaunuja työnsivät venäläiset sotavangit.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Hiilamo: SKOP. Lyhyt historia. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20726-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tekstiilejä Tampereelta Tampereen kaupunki. Viitattu 1.12.2020.
  2. ↑ a b Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 230–232, 305. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6
  3. ↑ Hiilamo, s. 232–238
  4. ↑ Hiilamo, s. 236–241.
  5. ↑ Hiilamo, s. 240–241.
  6. ↑ Hiilamo, s. 344–350.
  7. ↑ a b c d Järvi, Mikko: Tammerkosken muutos ja rakennusperintö. 8.4.2009. Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Arkistoitu 8.11.2010. Viitattu 23.8.2010.
  8. ↑ Käsityöläispajoista vapriikkien aikaan. 1996. Korkki, Niemelä. Arkistoitu 21.4.2011. Viitattu 23.8.2010.
  9. ↑ Tietoa Vapriikista Museokeskus Vapriikki. Viitattu 17.2.2024.
  10. ↑ Historiallinen Tampella-kyltti lähti kansallismaisemasta evakkoon 31.3.2016. Yle. Viitattu 23.4.2024.
  11. ↑ Tampereen historiallinen maamerkki Tampella-kyltti lähtee varastoon – mutta vaan hetkeksi 31.12.2015. Aamulehti. Viitattu 23.4.2024.
  12. ↑ Asemakaavamuutoksen selostus: Tampella (IX), Valumallinpolku 4, 5, 7, 11, 12, käyttötarkoituksen muuttaminen ja tonttien muodostaminen, s. 2. (Diaarinumero: TRE:3424/10.02.01/2016) Tampere: Tampereen kaupunki, 9.1.2017. Arkistoitu 9.10.2018 (pdf) (viitattu 8.10.2018).
  13. ↑ Sainio, Teemu: Päivät me teemme työtä, koeammunta jää yöhön – Tampellan konepajan aseteollisuus 1932–1944, s. 89. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2003. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.6.2021).

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Palo-Oja, Ritva (toim.): Tampella: Metallin aika ja taika. Tampereen kaupunki, 2004. ISBN 951-609-244-6
  • Toivonen, Vesa: Tampellasta Patriaan: 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta. Apali, 2003. ISBN 952-5026-26-4
  • Satopää, Rauno: ARAn seitsemän vuosikymmentä. Perusyhtymä Oy, 1985. ISBN 951-99617-5-5
  • Tapola, Päivi: Rakentajan elämä – Georg W. I. Schreck. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-25-40546

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]