Tarhakimalainen

Tarhakimalainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistäiset Aculeata
Yläheimo: Mesipistiäismäiset Apoidea
Heimo: Aitomehiläiset Apidae
Alaheimo: Apinae
Tribus: Bombini
Suku: Kimalaiset Bombus
Alasuku: (Megabombus)
Laji: hortorum
Kaksiosainen nimi

Bombus hortorum
(Linnaeus, 1761)

Katso myös

  Tarhakimalainen Wikispeciesissä
  Tarhakimalainen Commonsissa

Tarhakimalainen (Bombus hortorum) on kimalaisten sukuun kuuluva mesipistiäislaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhakimalainen on musta, mutta keskiruumiin etu- ja takaosa sekä koko takaruumiin tyviosa ovat laajalti kirkkaan keltaiset. Lisäksi takaruumiin kärki on valkoinen. Pää on hyvin pitkulainen ja imukärsä kimalaisen kokoon nähden erittäin pitkä, jopa yli 20 mm. Koiraat eroavat kuningattarista ja työläisistä pitempien tuntosarvien perusteella. Lentäessään kukasta kukkaan tarhakimalainen pitää pitkää imukärsäänsä ojennettuna. Sen koko 10–22 mm.[3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhakimalaista tavataan lähes koko Manner-Euroopan poikki kulkevalla alueella Anatolian pohjoisosista ja itään koko Siperiaan. Pohjois-Afrikassa sitä ei tavata. Euroopastakin se puuttuu Azoreilta, useimmilta Välimeren saarilta ja pohjoiselta tundralta. Laji on tavattu Islannista, jonne se lienee kulkeutunut ihmisen mukana. Se on viety 1880-luvulla Uuteen-Seelantiin.[4]. Suomessa tarhakimalainen esiintyy koko maassa. Se on etelässä melko yleinen mutta harvinaistuu pohjoista kohti.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhakimalainen viihtyy puistoissa, puutarhoissa ja sekametsissä. Kuningatar perustaa pesän usein puun juurakkoon tai kiven alle, lähelle maanpintaa. Erittäin pitkän imukärsänsä vuoksi tarhakimalainen pystyy vierailemaan pitkätorvisissa kukissa, joiden meteen muut hyönteiset eivät pääse helposti hyödyntämään. Se on puna-apilan tärkeimpiä pölyttäjiä. Koiraat houkuttelevat nuoria, parittelemattomia kuningattaria luokseen merkitsemällä puiden ja pensaiden oksia tuottamallaan feromonilla.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bombus hortorum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Juho Paukkunen: Tarhakimalainen – Bombus hortorum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b c Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5 s. 65, 76, 80, 90
  4. ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus, viitattu 27.4.2018 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]