Teemu Virtala | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. elokuuta 1983 Uusikaupunki, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Pelipaikka | keskushyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 174 cm |
Paino | 75 kg |
Seura | |
Seura | SV Kaltern/Caldaro |
Sarja | Italian HL |
Pelinumero | 55 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2007– |
Aik. seurat |
Kotkanpojat (II-div.) UJK (Mestis) KooKoo (Mestis) Hokki (Mestis) KalPa (SML) HC Innsbruck (ÖNL) Stavanger Oilers (Norja) HK Kaztsink-Torpedo (VHL) Arlan Kokshetau (Kazakstan) Gentofte Stars (Tanska) HC Pustertal-Val Pusteria (AlpsHL) Rødovre Mighty Bulls (Tanska) |
Teemu Virtala (s. 17. elokuuta 1983 Uusikaupunki) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Italian Hockey Leaguen SV Kaltern/Caldarossa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä,[1] mutta Virtala osaa pelata myös laidassa.[2] Hänellä on hallussaan Mestiksen kaikkien aikojen syöttöennätys (58) kaudelta 2006–2007.[3] Virtala on pelannut urallaan ulkomailla myös Itävallassa, Norjassa, Venäjällä, Kazakstanissa ja Tanskassa.
Virtala on Uudenkaupungin Jää-Kotkien kasvatti. Hän debytoi miesten peleissä vain 16-vuotiaana UJK:n alaisessa Kotkanpoikien II-divisioonajoukkueessa kaudella 1999–2000, jolloin Virtala teki kahdesassa ottelussa tehot 7+7=14. Kaudeksi 2000–2001 hän siirtyi Rauman Lukon B-nuoriin. Virtala voitti joukkueen sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 12+16=28.[4] Kauden Mestis-kausi 2001–2002 hän pelasi pääosin Lukon A-nuorissa, mutta Virtala pelasi myös neljä Mestis-ottelua kasvattajaseurassaan UJK:ssa tehden yhden maalin sekä kuusi ottelua Kotkanpoikien II-divisioonajoukkueessa tehopistein 6+10=16.[1] Kaudella 2002–2003 hän oli Lukon A-nuorten paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 15+23=38, joilla Virtala sijoittui A-nuorten SM-liigan pistepörssissä kuudenneksi.[5] Kaudella 2003–2004 hän voitti koko sarjan piste- ja syöttöpörssin tehoilla 15+37=52.[6]
Kaudeksi 2004–2005 Virtala siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon yhdessä hänen kanssaan Lukosta tutun ketjukaveri Ilkka Saarelan kanssa.[7] Hänen tulokaskautensa sarjassa toi 44 runkosarjaottelussa tehot 7+14=21.[1] Kaudeksi 2005–2006 Virtala siirtyi jatkamaan Mestis-uraansa Kajaanin Hokkiin.[8] Hän oli tehoilla 9+22=31 joukkueen paras syöttäjä ja kolmanneksi paras pistemies. Virtala sijoittui myös 100 jäähyminuutillaan koko Mestiksen jäähypörssissä viidenneksi.[9] Pudotuspeleissä hän oli kolmella osumallaan Hokin paras maalintekijä Matti Tiihosen ja Atte Vallin kanssa.[10]
Kaudella 2006–2007 Virtala voitti tehoilla 7+58=65 koko Mestiksen syöttöpörssin ja hän sijoittui pistepörssissä toiseksi edellään vain TuTon Tero Forsell.[11] Virtala teki myös sarjan kaikkien aikojen yhden kauden syöttö-ennätyksen, joka oli aiemmin Timo Nurmbergin (44 syöttöpistettä) hallussa kaudelta 2001–2002.[12] Hän voitti myös tehoilla 2+10=12 Mestiksen pudotuspelien pistepörssin sekä jakoi syöttöpörssin voiton joukkuetoverinsa Antti Kangasniemen kanssa.[13] Virtala voitti kauden päätteeksi Mestiksen mestaruuden.[1]
Kaudeksi 2007–2008 Virtala siirtyi kaksivuotisella sopimuksella SM-liigajoukkue Kalevan Palloon.[14] Hän teki liigadebyyttinsä runkosarjan avauskierroksella 12. syyskuuta 2007 JYPiä vastaan. Virtala merkittiin KalPan kakkosketjun oikeaan laitaan Jarkko Kauvosaaren ja Tuomas Kiiskisen viereen.[2] Häntä peluutettiin kauden aikana myös ykkössentterinä, johon nähden Virtalan tulokaskausi osoittautui lopulta pettymykseksi. Hän teki 46 runkosarjaottelussa vain seitsemän tehopistettä ja keräsi teholukeman –14.[15] Virtala pelasi kauden aikana myös viisi ottelua lainalla Hokin Mestis-joukkueessa.
Alkukaudella 2008–2009 Virtala pelasi KalPassa vain 12 runkosarjaottelua ilman tehopisteitä ja hän haki pelituntumaa 14 ottelun verran Hokista, kunnes Virtalan sopimus KalPan kanssa purettiin joulukuussa 2008. Hän siirtyi samalla loppukauden sopimuksella Hokkiin,[16] jonka kapteenistoon Virtala nousi. Hän teki yli piste per peli -tahdilla kaikkiaan 35 runkosarjaottelussa tehot 15+23=38. Virtala voitti joukkueen sisäisen pistepörssin ja hän jakoi sisäisen maalipörssin voiton Aku Joki-Erkkilän kanssa.[17] Virtala jakoi koko Mestiksen pistepörssin kuudennen sijan Kiekko-Vantaan Jussi Haapasaaren kanssa.[18] Hän voitti kauden päätteeksi Mestis-pronssia. Virtala äänestettiin sarjan toiseen tähdistökentälliseen.[1]
Virtala siirtyi kaudeksi 2009–2010 vuoden mittaisella sopimuksella Itävallan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Österreichische Nationalligan HC Innsbruckiin.[19] Hän oli joukkueen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 20+43=63, joilla Virtala sijoittui koko sarjan pistepörssissä neljänneksi.[20] Pudotuspeleissä hän oli tehoilla 3+4=7 Innsbruckin paras pistemies Alexander Höllerin kanssa.[21] Kaudeksi 2010–2011 Virtala siirtyi Norjan GET-ligaenin Stavanger Oilersiin, jossa hän voitti kauden päätteeksi hopeaa.[1]
Kaudeksi 2011–2012 Virtala palasi Kajaanin Hokin Mestis-joukkueeseen.[22] Alkukaudella loukkaantuminen piti hänet sivussa aina joulukuuhun 2011 saakka.[23] Virtala pelasi kaikkiaan 19 runkosarjaottelua, kunnes helmikuussa 2012 tullut jalkavamma päätti hänen kautensa.[24] Kaudella 2012–2013 Virtala nousi Hokin kapteeniksi. Hänen runkosarjansda jäi loukkaantumisen vuoksi rikkonaiseksi ja Virtala pelasi vain 32 ottelua,[25] mutta hän oli tehoilla 10+17=27 joukkueensa paras syöttäjä sekä jakoi sisäisen pistepörssin toisen sijan Riku Toivon kanssa edellään Sakari Manninen. Pudotuspeleissä Virtala oli Hokin paras pistemies ja syöttäjä viidellä syöttöpisteellään.[26] Hän edusti kauden aikana myös Pohjoisen joukkuetta Mestis Hockey Dayn tähdistöottelussa.[27] Kaudella 2013–2014 Virtala teki Mestiksen yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 23+44=67, joilla hän voitti koko sarjan pistepörssin ja palkittiin Jouni Rinne -palkinnolla.[1]
Virtala siirtyi kaudeksi 2014–2015 Venäjän toiseksi korkeimmalle sarjatasolle VHL-liigan kazakstanilaisjoukkue HK Kaztsink-Torpedoon.[28] Hän oli tejoilla 9+14=23 joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä Aleksandr Šinin kanssa sekä neljänneksi paras pistemies.[29] Kaudeksi 2015–2016 Virtala siirtyi Kazakstanin mestaruussarjassa pelaavan Arlan Kokshetaun paitaan.[1] Joukkueeseen siirtyi myös hänen pikkuveljensä Marko.[30] Teemu Virtala oli tehoilla 11+35=46 Arlanin paras syöttäjä ja kolmanneksi paras pistemies. Hän jakoi Kazakstanin liigan pistepörssin seitsemännen sijan kolmen muun pelaajan kanssa.[31] Virtala voitti kauden päätteeksi hopeaa.[32]
Kaudeksi 2016–2017 Virtala siirtyi veljensä Marko kanssa vuoden mittaisilla sopimuksilla Tanskan Metal Ligaenin Gentofte Starsiin.[33] Hän nousi joukkueen kapteeniksi ja oli tehoilla 15+24=30 Starsin paras syöttäjä sekä kolmanneksi paras pistemies Teemun kanssa. Pudotuspeleissä Virtala oli Starsin paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 3+12=15.[34] Hän voitti kauden päätteeksi hopeaa. Virtala valittiin Metal Ligaenin tähdistökentälliseen. Kesäkuussa 2017 veljekset tekivät Starsin kanssa vuoden mittaiset jatkosopimukset.[35] Kaudella 2017–2018 Teemu pelasi loukkaantumisen vuoksi runkosarjassa vain 15 ottelua,[1] mutta pudotuspeleissä hän oli viidellä syöttöpisteellään joukkueen paras syöttäjä.[36]
Virtala siirtyi kaudeksi 2018–2019 jälleen yhdessä veljensä Markon kanssa vuoden mittaisella sopimuksella monikansallisen Alps Hockey Leaguen italialaisjoukkue HC Pustertal-Val Pusteriaan.[37] Joukkuetta valmensi häntä aiemmin Kajaanin Hokissa valmentanut Petri Mattila.[38] Teemu nousi joukkueen varakapteeniksi. Hän eteni joukkueen kanssa aina finaaleihin saakka, mutta mestaruuden vei lopulta kuitenkin slovenialainen HK Olimpija Ljubljana otteluvoitoin 4–3. Kaudeksi 2019–2020 Virtalat palasivat Tanskan Metal Ligaeniin ja he siirtyivät vuoden mittaisilla sopimuksilla Rødovre Mighty Bullsin riveihin.[39] Teemu Virtala nousi joukkueen kapteeniksi.[1]
Kaudeksi 2020–2021 Virtala siirtyi jälleen veljensä Markon kanssa vuoden mittaisilla sopimuksilla Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Italian Hockey Leaguen SV Kaltern/Caldaroon.[40] Hän jakoi veljensä kanssa tehoilla 6+17=23 joukkueen sisäisen pistepörssin toisen sijan edellään Michael Felderer ja he jakoivat koko sarjan pistepörssin viidennen sijan.[41] Teemu Virtala voitti myös koko pudotuspelien piste- ja syöttöpörssin tehoilla 4+13=17.[42] Hän voitti kauden päätteeksi IHL:n mestaruuden.[1] Elokuussa 2021 Virtala teki Caldaron kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen, mutta sen sijaan Marko siirtyi kuuden yhteisen kauden jälkeen Ranskaan.[43]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten rullakiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Saksa 2003 | rullakiekko | |
Hopeaa | Saksa 2004 | rullakiekko | |
Hopeaa | Suomi 2005 | rullakiekko | |
Pronssia | Unkari 2006 | rullakiekko |
Virtalan pikkuveli Marko pelaa Ranskan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla FFHG Division 1:n Albatros de Brestissä. He ovat pelanneet aiemmin yhdessä niin Mestiksessä, Kazakstanissa, Tanskassa kuin Italiassa. Marko on pelannut urallaan myös yhteensä 370 SM-liigaottelua ja hän kuului Turun Palloseuran vuonna 2009–2010 Suomenmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.[44]
Virtala on pelannut myös rullakiekkoa, jossa hän on voittanut mm. maailmanmestaruuden vuonna 2003,[45] MM-hopeaa vuosina 2004[46] ja 2005[47] sekä MM-pronssia vuonna 2006.[48]
Elite Prospects -sivuston vuonna 2014 tekemän analyysin mukaan Virtala on luova, peliä tekevä sentteri. Sivuston mukaan hänellä on hyvät kädet, syöttötaidot ja hyökkäyspään taidot. Virtala on arvokas pelaaja ylivoimalla. Hänellä on kuitenkin puutteita koossa ja voimassa, jotka rajoittavat Virtalan kilpailua isompia vastustajia vastaan säännöllisesti. Sivuston mukaan hän ei ole yhtä nopea ja ketterä kuin veljensä Marko.[1]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
1999–2000 | Kotkanpojat | II-divisioona | 8 | 7 | 7 | 14 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
2000–2001 | Lukko | B-SM | 35 | 12 | 16 | 28 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
2001–2002 | Lukko | A-SM | 26 | 5 | 7 | 12 | 12 | – | – | – | – | – | |||||||||
UJK | Mestis | 4 | 1 | 0 | 1 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
Kotkanpojat | II-divisioona | 6 | 6 | 10 | 16 | 12 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2002–2003 | Lukko | A-SM | 36 | 15 | 23 | 38 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
2003–2004 | Lukko | A-SM | 41 | 15 | 37 | 52 | 44 | – | – | – | – | – | |||||||||
2004–2005 | KooKoo | Mestis | 44 | 7 | 14 | 21 | 38 | – | – | – | – | – | |||||||||
2005–2006 | Hokki | Mestis | 39 | 9 | 22 | 31 | 100 | 10 | 3 | 1 | 4 | 4 | |||||||||
2006–2007 | Hokki | Mestis | 45 | 7 | 58 | 65 | 76 | – | – | – | – | – | |||||||||
2007–2008 | KalPa | SM-liiga | 46 | 0 | 7 | 7 | 30 | – | – | – | – | – | |||||||||
Hokki | Mestis | 5 | 2 | 4 | 6 | 12 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2008–2009 | KalPa | SM-liiga | 12 | 0 | 0 | 0 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
Hokki | Mestis | 35 | 15 | 23 | 38 | 26 | 11 | 3 | 4 | 7 | 4 | ||||||||||
2009–2010 | HC Innsbruck | ÖNL | 36 | 20 | 43 | 63 | 24 | 7 | 3 | 4 | 7 | 6 | |||||||||
2010–2011 | Stavanger Oilers | Norja | 34 | 15 | 18 | 33 | 24 | 12 | 2 | 2 | 4 | 8 | |||||||||
2011–2012 | Hokki | Mestis | 19 | 8 | 11 | 19 | 10 | – | – | – | – | – | |||||||||
2012–2013 | Hokki | Mestis | 32 | 10 | 17 | 27 | 12 | 4 | 0 | 5 | 5 | 2 | |||||||||
2013–2014 | Hokki | Mestis | 49 | 23 | 44 | 67 | 42 | 12 | 3 | 3 | 6 | 10 | |||||||||
2014–2015 | HK Kaztsink-Torpedo | VHL | 38 | 9 | 14 | 23 | 20 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
Torpedo Ust-Kamenogorsk-2 | Kazakstan | 3 | 4 | 2 | 6 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2015–2016 | Arlan Kokshetau | Kazakstan | 54 | 11 | 35 | 46 | 22 | 17 | 3 | 6 | 9 | 10 | |||||||||
2016–2017 | Gentofte Stars | Tanska | 35 | 6 | 24 | 30 | 36 | 17 | 3 | 12 | 15 | 18 | |||||||||
2017–2018 | Gentofte Stars | Tanska | 15 | 5 | 12 | 17 | 10 | 3 | 0 | 5 | 5 | 8 | |||||||||
2018–2019 | HC Pustertal-Val Pusteria | AlpsHL | 26 | 8 | 22 | 30 | 10 | 16 | 4 | 9 | 13 | 12 | |||||||||
HC Pustertal-Val Pusteria | Italia | 2 | 0 | 1 | 1 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2019–2020 | Rødovre Mighty Bulls | Tanska | 35 | 5 | 17 | 22 | 20 | – | – | – | – | – | |||||||||
2020–2021 | SV Kaltern/Caldaro | ITA-2 | 13 | 7 | 16 | 23 | 12 | 14 | 4 | 13 | 17 | 10 | |||||||||
2 kautta | yhteensä | SM-liiga | 58 | 0 | 7 | 7 | 36 | – | – | – | – | – | |||||||||
9 kautta | yhteensä | Mestis | 272 | 82 | 193 | 275 | 318 | 49 | 11 | 23 | 34 | 38 | |||||||||
3 kautta | yhteensä | Tanska | 85 | 16 | 53 | 69 | 66 | 20 | 3 | 17 | 20 | 26 | |||||||||
2 kautta | yhteensä | Kazakstan | 57 | 15 | 37 | 52 | 24 | 17 | 3 | 6 | 9 | 10 | |||||||||
1 kausi | yhteensä | VHL | 38 | 9 | 14 | 23 | 20 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
1 kausi | yhteensä | Norja | 34 | 15 | 18 | 33 | 24 | 12 | 2 | 2 | 4 | 8 | |||||||||
1 kausi | yhteensä | AlpsHL | 26 | 8 | 22 | 30 | 10 | 16 | 4 | 9 | 13 | 12 |