Tehuelchet

Tehuelchet
Ahonicanka
Tchonek
Väkiluku 10 590
Merkittävät asuinalueet
 Argentiina
Kielet tehuelche, espanja, kymri
Uskonnot katolilaisuus

Tehuelchet ovat alkuperäiskansa, jotka ovat perinteisesti asuneet Argentiinan eteläkärjessä, Patagoniassa. Monet heistä ovat kuolleet eurooppalaisten tuomiin tauteihin ja myös suoranaisesti eurooppalaisten tappamina. Erinevissä määrin tehuelcheista polveutuvia henkilöitä on Argentiinassa vuoden 2001 tietojen mukaan 10 590[1]. Kulttuurillisesti heitä voidaan pitää silti kuolleena kansana.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehuelchien luolamaalauksia Cueva de las Manosissa.

Jotkut tutkijat uskovat tehuelche-heimon edustavan vanhinta Amerikkaan suuntautunutta intiaanien muuttoaaltoa, niin sanottuja paleoamerintiaaneja, jotka tulivat Itä-Aasiasta Pohjois-Amerikan kautta.[2] Muuttoaalto saapui Etelä-Amerikkaan joskus 13 000–12 000 vuotta sitten, ja saavutti eteläkärjen ehkä jo 20 000–13 000, viimeistään 12 000–9 000 vuotta sitten[3]. Tehuelchet saivat käyttöönsä hevosen 1700-luvulla eurooppalaisten tuomina ja sen myötä heidän elämäntapansa muuttui Pohjois-Amerikan tasankointiaanien kaltaiseksi. Magalhães nimesi Patagonian löytämiensä tehuelchien jalanjälkien mukaan. Jalanjäljet näyttivät eurooppalaisista suurilta tehuelchejen käyttämien jalkineiden takia, joten Magalhães antoi jalanjälkien jättäjille nimen patagones. Myöhemmin alueella purjehtineet väittivät paikallisten intiaanien olleen 3–3,5 metriä pitkiä, mikä on selvää liioittelua. Tehuelchet olivat kuitenkin todellisuudessakin muihin Etelä-Amerikan intiaaneihin nähden pitkiä.[4] Pohjoiset tehulchet, joita kutsuttiin nimellä Günün-a-Küna, joutuivat eurooppalaisten ja Chilestä Patagoniaan tulleiden mapuchejen syrjäyttämäksi ja he sulautuivat näihin. Gauchojen ratsastustyyli on peräisin argentiinalaisiin sulautuneilta tehuelcheilta. Aonikenk-nimellä tunnetut etelässä asuneet tehuelchet säilyivät pohjoisista poiketen omana ryhmänään. Hekin sulautuivat kuitenkin lopulta pitkälti valtaväestöön. Osa tehuelcheista kävi kauppaa Patagoniaan muuttaneiden kymrien kanssa ja oppi näin kymrin kielen. Osa jopa jätti jälkikasvunsa kymriperheisiin, jotta nämä oppisivat kielen ja saisivat koulutuksen.[5]

Jules Dumont d'Urvillen maalaus tehuelcheista vuodelta 1842.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehuelchejen viitta de la Platan museossa.

Tehuelchet metsästivät guanacoja ja nanduja bolalla hevosen selästä käsin. Bola korvasi jousen metsästyskäytössä hevosen tulon jälkeen. Bola tehtiin kahdesta tai kolmesta noin 2,5 metriä pitkästä nahkahihnasta, joiden päässä oli kivi. Se heitettiin saaliin kaulaan tai jalkoihin, jonka jälkeen nalkkiin jäänyt riista tapettiin keihäällä. Tehuelchet käyttivät metsästykseen myös koiria, joita oli alueella ilmeisesti jo ennen eurooppalaisia. Erityisen suuressa arvossa pidettiin nandun lihaa. Myös nandun munia syötiin, ne valmistettiin omeletin tapaan valuttamalla munan sisältö munaan tehdystä reiästä. Munan kuorta voitiin tämän jälkeen käyttää vesipullona.[4]

Asuminen ja yhteisö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehuelchet liikkuivat ryhmissä, joiden koko ei ennen hevosten saapumista ollut luultavasti kuin 50–60 henkilöä. Hevosten saavuttua saatettiin liikkua suuremmissakin ryhmissä ja 1800-luvun alkupuolella tehuelchejen parissa vierailleiden mukaan ryhmissä saattoi olla jopa yli tuhat henkilöä. Leirissä tehuelchet asuivat kaarevissa nahkapäällysteisissä tuulensuojissa. Näistä käytettiin espanjankielistä nimitystä toldo. Ne saatettiin helposti purkaa ja siirtää uuteen paikkaan. Tehuelcheryhmää johti päällikkö eli cacique. Rauhanaikana caciquella oli vain vähän valtaa, mutta sodan syttyessä hänen asemansa lujeni. Sodassa tehuelchet käyttivät aseinaan pitkiä keihäitä sekä bola perdidaa. Sotavankeja otettiin orjiksi. Tehuelchejen välillä oli huomattavia varallisuuseroja, joita mitattiin miesten omistamien hevosten määrällä. Naimisiin mennessä miehen piti maksaa tämän isälle hevosilla.[6]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehuelchet uskoivat erilaisiin pahoihin henkiin, joita saatettiin torjua useilla eri tavoilla. Yksi tapa oli ratsastaa ulvoen ja huitoen aamunkoitteessa. Tämän tavan uskottiin häätävän henkiä. Gualichujen uskottiin voivan aiheuttaa sairauksia tunkeutumalla ihmisen sisään. Tästä yritettiin parantua kutsumalla paikalle šamaani, joka huusi sairaan korvaan häätääkseen gualichun ulos. Vainajat oli tapana haudata asettamalla ruumis kukkulalle ja asettelemalla sen päälle kiviä. Kivikasan koko oli suhteessa kuolleen henkilön arvovaltaan. Matkalla vastaan tulevien merkittävien henkilöiden haudalle oli tapana käydä viemässä uusi kivi. Henkilön kuoltua myös hänen lempihevosensa saatettiin tappaa, minkä jälkeen se täytettiin oljilla ja asetettiin tolppien varaan isäntänsä haudan viereen.[6]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Göran Burenhult: Nykyiset alkuperäiskansat – Ihmisen suku 5. Weldon Owen Pty Limited ja Bra Böcker AB, 1994. ISBN 951-0-18783-6

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Población por pertenencia y/o descendencia en primera generación del pueblo tehuelche. Total país. Años 2004–2005 indec.mecon.ar. Viitattu 15.10.2010. (espanjaksi)
  2. ↑ George Weber: Fuegian and Patagonian Genetics - and the settling of the Americas andaman.org. Arkistoitu 5.5.2013. (englanniksi)
  3. ↑ George Weber: Archaeology and Prehistory in the cone of South America andaman.org. Arkistoitu 14.4.2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b Burenhult 1994, s. 196
  5. ↑ George Weber: The Tehuelche People (Argentina) andaman.org. Arkistoitu 6.10.2008. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b Burenhult 1994, s. 197

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]