Teollisuusstandardi ei ole virallisesti sertifioitu standardi, vaan jonkin markkina-asemaltaan vahvan valmistajan luoma käytäntö, jossa käytetään sen kehittämiä teknisiä ratkaisuja laajasti yleisenä perusratkaisuna.
1980-luvulla kun IBM PC:n kaltaisia samaa arkkitehtuuria käyttäviä mikrotietokoneita ryhdyttiin valmistamaan, laajeni IBM PC:n avoimen arkkitehtuurin perusratkaisu siinä määrin, että sen mukaisesti valmistettuja "kloonattuja" mikrotietokoneita alettiin kutsua teollisuusstandardin mukaisiksi. Esimerkkejä: Valokopioinnin alueella samankaltaisen standardin on muodostanut alan edelläkävijä Xerox, joka kehitti tavalliselle toimistopaperille tulostavan kopiokoneen. Sähköisessä digitaalisessa muodossa olevien tekstien ja kuvien tulostamisen teollisuusstandardi on Adoben PDF. Automaattiaseiden valmistusta on Itä-Euroopassa yhdenmukaistanut ja siihen on vaikuttanut Kalašnikov.
Teollisuusstandardista voi tulla standardi myöhemmin, mikäli se sertifioidaan johonkin standardointijärjestelmään kuten ISO:on tai DIN:iin.
Myös joitakin virallisia standardeja kutsutaan teollisuusstandardeiksi. Tällöin ei enää ole kyseessä teollisuuden käyttämä tekninen perusratkaisu, vaan jo osa laajempaa virallista standardointijärjestelmää.
Suomessa yleiskäsitteiksi ovat tulleet muun muassa mono, jolla tarkoitetaan murtomaahiihdossa käytettävää hiihtokenkätyyppiä. Nimitys tulee siitä, että yksi hiihtokenkien valmistaja oli nimeltään Mononen. Sodanjälkeisen rautasängyn nimitykseksi tuli heteka yleisesti, vaikka alun perin se viittasi Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:öön. Nämä eivät kuitenkaan ole teollisuusstandardeja. Kulutustavarat eivät yleisinäkään sinänsä kehity teollisuusstandardeiksi kuin epäsuorasti: edellisissä esimerkeissä tietyntyyppinen hiihtokenkä vaikutti yhdenmukaistavasti hiihtokengän kanssa käytettäviin suksisidetyyppeihin.