Tervemenoa
| Tervemenoa | |
|---|---|
| Les bons débarras | |
 |
|
| Ohjaaja | Francis Mankiewicz |
| Käsikirjoittaja | Réjean Ducharme |
| Tuottaja |
Claude Godbout Marcia Couelle |
| Kuvaaja |
Michel Brault Michel Proulx |
| Leikkaaja | André Corriveau |
| Tuotantosuunnittelija | Michel Proulx |
| Pukusuunnittelija | Diane Paquet |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Kanada |
| Tuotantoyhtiö | Les Productions Prisma |
| Levittäjä |
Cineplex Odeon Films Filmoption International |
| Kesto | 114 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tervemenoa (Les bons débarras) on Francis Mankiewiczin ohjaama ranskalais-kanadalainen draamaelokuva vuodelta 1980. Sitä pidetään yhtenä Kanadan ranskankielisen elokuvan merkkiteoksena.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quebecin maaseudulla yksinhuoltajaäiti Michelle, hänen lievästi kehitysvammainen veljensä Ti-Guy ja 13-vuotias tyttärensä Manon pyörittävät pientä polttopuubisnestä. Muita henkilöitä ovat Michellen poliisina toimiva miesystävä Maurice, jolle Michelle alkaa odottaa lasta, sekä pilveä pössyttelevä Gaetan, Michellen aiempi miesystävä josta Manon pitää enemmän kuin Mauricesta. Michelle toivoo lapsensaamisen lähentävän häntä ja murrosikäistä Manonia, mutta äitiinsä hyvin suojelevasti ja omistavasti suhtautuva tytär karkaakin kotoa. Palattuaan kotiin Manon yrittää katkaista äitinsä kaikki suhteet ulkopuolisiin ihmisiin, etenkin tuloillaan olevan lapsen isään Mauriceen. Hän osaltaan ajaa myös aivovamman masentaman enonsa Ti-Guyn itsemurhaan.[1][2][3]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Charlotte Laurier | … | Manon |
| Marie Tifo | … | Michelle |
| Germain Houde | … | Ti-Guy |
| Louise Marleau | … | rouva Viau-Vachon |
| Roger Lebel | … | Maurice |
| Gilbert Sicotte | … | Gaetan |
| Serge Thériault | … | Lucien |
| Jean Pierre Bergeron | … | Fernand |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva voitti Kanadan Genie-elokuvagaalassa kahdeksan sarjaa, mukaan lukien vuoden parhaan elokuvan palkinnon. Se oli mukana myös Berliinin ja Chicagon elokuvajuhlien kilpailusarjoissa ja Kanadan ehdokkaana parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-kisassa.[1][3]
Yhdysvalloissa elokuva sai vain suppean levityksen ja melko nihkeitä arvosteluja. The New York Timesin Janet Maslin ihaili sen realismia, joka tuottaa vaikutelman kuin oikeasti tuntisi elokuvan henkilöt ja välittäisi heistä vaikkei oikein tiedä miksi pitäisi. Kun elokuva loppua kohti yrittää kiihtyä trilleriksi, Maslinin mielestä kerronnan puutteet korostuvat. Myös Chicago Readerin Dave Kehr kirjoitti elokuvan horjuvan sentimentaalisen kurjuuskuvauksen ja kylmäävän ironian välillä ilman, että ohjaajalla olisi kunnon ote tarinaan.[3] Boston Phoenix -viikkolehden Stephen Schiff ihasteli nuoren Charlotte Laurier’n roolityötä vaikeassa lempeän lapsihirviön roolissa ja rinnasti sen Ana Torrentin tyttörooliin elokuvassa Mehiläispesän henki[4].
Myöhemmissä arvioinneissa ja äänestyksissä elokuva on usein valittu kaikkien aikojen parhaiden kanadalaiselokuvien joukkoon[3].
Tervemenoa esitettiin Yle TV1 -kanavalla Televisioteatterin ohjemistossa 7. heinäkuuta 1983[5]. Helsingin Sanomat esitteli elokuvan vain lyhyellä tv-sivun kuvatekstillä, joka sekin oli taitettu väärän kuvan alle[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Morris, Peter: ”Les bons débarras”, The Film Companion. A Comprehensive Guide to More than 650 Canadian Films & Filmmakers, s. 37. Toronto, Ontario: Irwin Publishing, 1984. ISBN 0-7725-1505-0 Kirja Internet Archivessa (viitattu 2.10.2024). (englanniksi)
- ↑ Ylänen, Helena: Berlinin elokuvajuhlat sujuneet tähän saakka yllätyksittä. Helsingin Sanomat, 22.2.1980, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d McIntosh, Andrew & Morris, Peter: Les bons débarras (Good Riddance) The Canadian Encyclopedia. Viitattu 3.10.2024.
- ↑ Schiff, Stephen: Mommie dearest. Quebec's bad girl. The Boston Phoenix, 31.3.1981, s. 63. Näköislehti Internet Archivessa.
- ↑ Esitystiedot, Tervemenoa Elonet.
- ↑ ”Kanadalaiselokuva Tervemenoa on traaginen kertomus varhaiskypsän 13-vuotiaan tytön (Charlotte Launier) tukahduttavasta rakkaudesta äitiinsä.” Kuvateksti. Helsingin Sanomat, 7.7.1983, s. 42. Näköislehti (maksullinen).