Teuvo Teräväinen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. syyskuuta 1994 Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Teukka,[1] Finnish Cold,[2] Turbo[3] |
Pelipaikka | keskushyökkääjä, oikea laitahyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 180 cm |
Paino | 81 kg |
Seura | |
Seura | Chicago Blackhawks |
Sarja | NHL |
Pelinumero | 86 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2011– |
Aik. seurat |
Jokerit (SML) Carolina Hurricanes (NHL) |
NHL-varaus |
18. varaus, 2012 Chicago Blackhawks |
KHL-varaus |
23. varaus, 2011 Lokomotiv Jaroslavl |
Stanley Cup | ||
---|---|---|
Chicago Blackhawks | 2015 |
Teuvo Henri Matias Teräväinen (s. 11. syyskuuta 1994 Helsinki) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa NHL-joukkue Chicago Blackhawksissa. Teräväinen on Stanley Cup -voittaja ja nuorten maailmanmestari. Chicago Blackhawks varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 18. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2012. Teräväisen vahvuuksiin kuuluvat kiekonhallinta, pelinäkemys ja luovuus.[4]
Teräväinen on Helsingin Kojoottien kasvatti. Hän siirtyi juniori-ikäisenä Jokereihin, jonka C-nuoria hän edusti kaudella 2008–2009, jolloin hän voitti C-nuorten Suomen-mestaruuden. Kaudella 2009–2010 Teräväinen edusti pääasiassa B-nuoria, mutta oli C-nuorten kanssa voittamassa Suomen-mestaruutta. Hän voitti kaudella joukkueen C-nuorten sisäisen runkosarjan piste- ja maalipörssin tehoilla 16+19=35. Kaudella 2010–2011 hän pelasi pääosin A-nuorissa. KHL-joukkue Lokomotiv Jaroslavl varasi Teräväisen ensimmäisellä kierroksella 23. pelaajana vuonna 2011.[5]
Kaudeksi 2011–2012 Teräväinen nostettiin Jokereiden SM-liigarinkiin. Hän pelasi miesten joukkueessa jo European Trophy -harjoitusturnauksessa neljä ottelua tehden yhden maalin. A-nuorissa kautensa aloittanut[4] 17-vuotias Teräväinen teki SM-liigadebyyttinsä kuitenkin 18. lokakuuta 2011 vieraissa JYPiä vastaan, jolloin hän korvasi ylävartalovammasta kärsineen Janne Lahden.[6] Kolmosketjussa Juhani Tyrväisen ja Jani Ridan kanssa pelannut Teräväinen sai jääaikaa 13.48 minuuttia.[7][8] Ensimmäisen SM-liigamaalinsa hän teki neljännessä liigaottelussaan 25. lokakuuta 2011 ylivoimalla JYPiä vastaan.[1][9]
Teräväinen vakiinnutti loukaantumisten myötä paikkansa Jokereiden liigajoukkuessa,[10] jossa tulokaskausi toi 40 runkosarjaottelussa tehot 11+7=18, joilla hän oli tulokkaiden pistepörssin kolmas.[11] Kevään 2012 pudotuspeleissä Teräväinen teki yhdeksässä ottelussa tehot 2+4=6. Hänen liigauransa ensimmäinen pudotuspelimaali syntyi hyvään paikkaan, sillä se ratkaisi Jokereille 3–1-vierasvoittoon päättyneen kolmannen puolivälieräottelun Helsingin IFK:ta vastaan.[12][13] Teräväinen palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kahden tähden tähtipelaajana.[14] Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia ja palkittiin koko SM-liigan parhaana tulokkaana Jarmo Wasaman muistopalkinnolla.[15] Teräväinen pelasi kauden aikana miesten pelejä myös kolmen ottelun verran lainalla Mestis-joukkue Kiekko-Vantaassa.[16] Hän vahvisti Jokereiden A-nuoria myös kevään 2012 pudotuspeleissä, jotka päättyivät SM-hopeaan.[5]
Tammikuussa 2012 NHL:n kykyjenetsijäpalvelu listasi Teräväisen Euroopassa pelaavien kenttäpelaajien rankingissa 7. sijalle NHL:n varaustilaisuuteen 2012. Huhtikuussa hän nousi rankingissa sijalle 2. Teräväisen edellä oli vain ruotsalainen Filip Forsberg.[17] Teräväinen varattiin NHL:n vuoden 2012 varaustilaisuudessa Chicago Blackhawksiin ensimmäisellä kierroksella varausnumerolla 18.
Kausi 2012–2013 oli Teräväiselle ensimmäinen kokonainen SM-liigassa ja se toi hänelle 44 runkosarjaottelussa tehot 13+18=31 sekä kuudessa playoff-ottelussa tehot 1+1=2. Alkukausi oli Teräväiselle vaikea, mutta hän pääsi kauden edetessä edelliskauden tasolleen palattuaan laitahyökkääjäksi.[18] 13. lokakuuta 2012 vierasottelussa Pelicansia vastaan Teräväisen sormi murtui ja hän oli loukkaantuneena muutaman viikon ajan.[19] Teräväinen pelasi kauden aikana myös yhden ottelun lainalla Kiekko-Vantaassa.
Elokuussa 2013 Teräväinen solmi kolmivuotisen ja 2,775 miljoonan dollarin arvoisen tulokassopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa, mutta hän sopi samalla pelaavansa ensimmäisen sopimuskautensa 2013–2014 vielä lainalla Jokereissa.[20][21] Teräväinen voitti joukkueen sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 9+35=44. Hän aloitti kautensa nihkeästi, eikä pystynyt vielä syyskaudella kantamaan Jokereiden ykkössentterin viittaa. Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen jälkeen Teräväinen onnistui kuitenkin nostamaan tasoaan huimasti, kun loppukausi toi tehot 6+27=33.[5] Parhaimmillaan hänen pisteputkensa kesti 13 runkosarjaottelua.[22] Teräväinen valittiin SM-liigan tammikuun 2014 kuukauden pelaajaksi.[23]
SM-liigakauden 2013–2014 päätyttyä, maaliskuussa 2014 Teräväinen liittyi Chicago Blackhawksin NHL-joukkueen vahvuuteen. Hän pelasi syksyn 2013 harjoitusotteluissa numerolla 23, mutta omasta toiveestaan hän sai debyyttiinsä käyttöönsä Jokereista tutun numeron 86. Nöyryyden edistämisen vuoksi NHL:n tulokaspelaajien pelinumerot ovat usein seuran päätettävissä, joten Blackhawks teki harvinaisen poikkeuksen annettuaan Teräväisen valita itse numeronsa.[24] Hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 25. maaliskuuta 2014 Dallas Starsia vastaan. Teräväinen sai jääaikaa 11.39 minuuttia ja hän voitti kaikki seitsemän aloitustaan.[25] Teräväinen pelasi kolme NHL-ottelua ilman tehopisteitä, minkä jälkeen Blackhawks lähetti hänet loppukaudeksi farmijoukkue Rockford IceHogsiin AHL:ään.[26] Siellä Teräväinen pelasi viisi runkosarjaottelua tehden kaksi maalia.
Kauden 2014–2015 Teräväinen aloitti vielä Rockfordissa. Tammikuussa 2015 hän sai kutsun Chicagon NHL-kokoonpanoon.[27] Noston jälkeen viidennessä ottelussaan Teräväinen teki ensimmäisen maalinsa NHL:ssä 17. helmikuuta 2015 Winnipeg Jetsiä vastaan.[28] Kaksi ottelua tämän jälkeen hän pelasi ensimmäisen useamman pisteen ottelunsa tehdessään yhden maalin ja saadessaan yhden maalisyötön Arizona Coyotesia vastaan pelatussa ottelussa 21. tammikuuta.[29] Teräväinen nousi puheenaiheeksi NHL:ssä ratkaistuaan panoksellaan Stanley Cupin ensimmäisen finaaliottelun Tampa Bay Lightningia vastaan. Hän teki kolmannessa erässä Blackhawksin 1–1-tasoituksen ja alusti kiekonriistollaan Antoine Vermetten voittomaalin. Hänestä tuli NHL:n neljänneksi nuorin Stanley Cupin finaaleissa maalin tehnyt (20 vuotta ja 265 päivää) pelaaja ja toiseksi nuorin useamman pisteen ottelussa tehnyt pelaaja sitten vuoden 1990. Teräväinen voitti Stanley Cupin heti tulokaskaudellaan tehden 18 playoff-ottelussa tehot 4+6=10. Hän oli finaalisarjan tehokkain pelaaja.[30] Kaudella 2015–2016 Teräväinen pelasi monessa eri kentässä eikä selkeää roolia löytynyt. Hän iski kaudella tehot 13+22.
Teräväinen kaupattiin Carolina Hurricanesiin 15. kesäkuuta 2016 yhdessä hyökkääjä Bryan Bickellin kanssa. Chicago Blackhawks sai kaupassa 2. kierroksen varausvuoron kesän 2016 varaustilaisuuteen ja 3. kierroksen varausvuoron kesän 2017 varaustilaisuuteen.[31] Kaudella 2016–2017 hän teki 81:ssä ottelussa tehot 15+27. Teräväinen solmi 2017 Hurricanesin kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen, joka takaa hänelle 2,86 miljoonan dollarin vuositulot.[32]
Tammikuussa 2019 Teräväinen teki viisivuotisen ja yhteensä 27 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Hurricanesin kanssa.[33]
Heinäkuussa 2024 Teräväinen palasi Chicago Blackhawksiin ja teki vapaana pelaajana joukkueen kanssa kolmivuotisen ja yhteensä 16,2 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[34][35]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
Kultaa | Ruotsi 2014 | jääkiekko |
Teräväinen pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2013 ja 2014. Hän oli ensimmäisessä turnauksessa tehoilla 5+6=11 Suomen kolmanneksi paras pistemies ja sijoittui koko turnauksen pistepörssissä neljänneksi. Teräväinen voitti koko vuoden 2014 turnauksen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 2+13=15 sekä tehotilaston lukemalla +11. Hän toimi Suomen kapteenina ja johdatti joukkueen maailmanmestaruuteen. Teräväinen valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.[5]
Teräväinen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2011 ja 2012. Hän jakoi jälkimmäisessä turnauksessa Suomen sisäisen syöttöpörssin voiton Henrik Haapalan ja Esa Lindellin kanssa. Teräväinen pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuosina 2010 ja 2011, joista jälkimmäisen turnauksen piste- ja syöttöpörssin hän voitti tehoilla 4+6=10.[5]
Teräväinen edusti myös vuonna 2011 alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta World U-17 Hockey Challengessa sekä Euroopan nuorten olympiafestivaaleissa, jotka päättyivät hopeaan.[5] Teräväinen valittiin jälkimmäisessä turnauksessa myös parhaaksi hyökkääjäksi ja finaalissa Suomen parhaaksi pelaajaksi.[36]
Suomen A-maajoukkueessa Teräväinen on pelannut viisi ottelua tehopistein 1+2=3.[5] Hän osallistui Suomen MM-leiriryhmään vuoden 2014 turnaukseen. Teräväinen teki A-maajoukkuedebyyttinsä 24. huhtikuuta 2014 Košicessa Slovakiaa vastaan. Hän teki ottelussa myös ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa. Teräväinen myös syötti Suomen 3–0-voittoon päättyneen ottelun avaus- ja ratkaisumaalin, jonka teki Michael Keränen.[37] Teräväinen lopulta putosi viimeisten joukossa lopullisesta kisajoukkueesta.[38]
Syksyllä 2016 Teräväinen pelasi Suomen World Cup -joukkueessa. Hän pelasi kahdessa ottelussa sekä kahdessa harjoitusottelussa ilman tehopisteitä.[5][39]
Teräväisen pikkuveli Eero pelaa puolustajana ja hän on KooKoon sopimuspelaaja.[5]
Teräväisen pikkusisko Satu pelaa niin ikään jääkiekkoa ja on päässyt debytoimaan naisten SM-sarjassa Espoo Unitedin riveissä kaudella 2016–2017. Ensimmäiset ottelunsa pääsarjatasolla hän pelasi 14-vuotiaana.[40]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
2010–2011 | Jokerit | A-SM | 26 | 3 | 17 | 20 | 8 | 8 | 1 | 4 | 5 | 4 | U18 | 6 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||||||||||
2011–2012 | Jokerit | A-SM | 11 | 12 | 8 | 20 | 4 | 2 | 1 | 1 | 2 | 0 | U18 | 6 | 2 | 6 | 8 | 2 | ||||||||||
Jokerit | SM-liiga | 40 | 11 | 7 | 18 | 6 | 9 | 2 | 4 | 6 | 0 | |||||||||||||||||
Kiekko-Vantaa | Mestis | 3 | 1 | 2 | 3 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2012–2013 | Jokerit | SM-liiga | 44 | 13 | 18 | 31 | 6 | 6 | 1 | 1 | 2 | 0 | JMM | 6 | 5 | 6 | 11 | 2 | ||||||||||
Kiekko-Vantaa | Mestis | 1 | 0 | 1 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2013–2014 | Jokerit | SM-liiga | 49 | 9 | 35 | 44 | 12 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | JMM | 7 | 2 | 13 | 15 | 2 | ||||||||||
Rockford IceHogs | AHL | 5 | 2 | 0 | 2 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
Chicago Blackhawks | NHL | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2014–2015 | Rockford IceHogs | AHL | 39 | 6 | 18 | 24 | 6 | |||||||||||||||||||||
Chicago Blackhawks | NHL | 34 | 4 | 5 | 9 | 2 | 18 | 4 | 6 | 10 | 0 | |||||||||||||||||
2015–2016 | Chicago Blackhawks | NHL | 78 | 13 | 22 | 35 | 20 | 7 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
2016–2017 | Carolina Hurricanes | NHL | 81 | 15 | 27 | 42 | 16 | – | – | – | – | – | WCup | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
2017–2018 | Carolina Hurricanes | NHL | 82 | 23 | 41 | 64 | 14 | – | – | – | – | – | MM | 8 | 5 | 9 | 14 | 8 | ||||||||||
2018–2019 | Carolina Hurricanes | NHL | 82 | 21 | 55 | 76 | 12 | 15 | 7 | 3 | 10 | 2 | ||||||||||||||||
2019–2020 | Carolina Hurricanes | NHL | 68 | 15 | 48 | 63 | 8 | 8 | 3 | 2 | 5 | 4 | ||||||||||||||||
2020–2021 | Carolina Hurricanes | NHL | 21 | 5 | 10 | 15 | 4 | 11 | 2 | 4 | 6 | 12 | ||||||||||||||||
2021–2022 | Carolina Hurricanes | NHL | 77 | 22 | 43 | 65 | 24 | 14 | 4 | 7 | 11 | 2 | ||||||||||||||||
2022–2023 | Carolina Hurricanes | NHL | 68 | 12 | 25 | 37 | 16 | 6 | 1 | 0 | 1 | 2 | ||||||||||||||||
2023–2024 | Carolina Hurricanes | NHL | 76 | 25 | 28 | 53 | 10 | 11 | 2 | 4 | 6 | 0 | ||||||||||||||||
11 kautta | yhteensä | NHL | 670 | 155 | 304 | 459 | 126 | 90 | 23 | 27 | 50 | 22 | ||||||||||||||||
2 kautta | yhteensä | AHL | 44 | 8 | 18 | 26 | 8 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
3 kautta | yhteensä | SM-liiga | 133 | 33 | 60 | 93 | 24 | 17 | 3 | 5 | 8 | 0 |
Edeltäjä: Teemu Pulkkinen |
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja 2012 |
Seuraaja: Artturi Lehkonen |
Edeltäjä: Antti Raanta |
President’s Trophyn voittaja 2014 |
Seuraaja: Ville Nieminen |
2 Pokka | 4 Kivistö | 6 Honka | 7 Mikkola | 12 Anttila | 18 Mäenalanen | 19 Savinainen | 20 Aho (A) | 22 Pesonen | 24 Kapanen | 25 Jormakka | 29 Säteri | 34 Palola | 35 Husso | 37 Kilpeläinen | 41 Heiskanen | 50 Riikola | 55 Koivisto | 64 Granlund (C) | 65 Manninen | 74 Suomela | 77 Nutivaara | 81 Tolvanen | 86 Teräväinen | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Lauri Marjamäki
2 Jokipakka | 3 Määttä | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 12 Lehterä | 18 Lepistö | 19 Koskinen | 20 Aho | 22 Pokka | 27 Donskoi | 28 Korpikoski | 29 Laine | 35 Rinne | 36 Jokinen (A) | 40 Rask | 45 Vatanen | 51 Filppula (A) | 55 Ristolainen | 56 Haula | 64 Granlund | 71 Komarov | 86 Teräväinen | 91 Barkov | Valmentaja Lauri Marjamäki