Thalassocnus | |
---|---|
Yksilö Muséum national d'histoire naturellessä. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Pilosa |
Alalahko: | Laiskiaiset Folivora |
Heimo: | †Nothrotheriidae |
Suku: |
†Thalassocnus Muizon & McDonald, 1995 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Thalassocnus (tunnetaan myös nimellä vesilaiskiaiset[1]) on sukupuuttoon kuollut erikoistuneiden maalaiskiaisten suku. Se kuului heimoon Nothrotheriidae ja oli läheistä sukua heimon Megatheriidae jättimäisille maalaiskiaisille. Thalassocnuksen eläessä sisämaa oli karua aavikkoa, joten se joutui sopeutumaan hankkimaan ravintonsa merestä. Lajit elivät Etelä-Amerikan länsirannikon vesissä myöhäiseltä mioseenilta myöhäiselle plioseenille.[2]
Suvun fossiilit on löydetty Perusta, ja yksi yksilö Bahía Inglesasta pohjoisesta Chilestä vuonna 2008.[3] Thalassocnuksen vanhemmat lajit T. antiquus, T. natans ja T. littoralis elivät osittain vedessä ja söivät mahdollisesti rannalle huuhtoutunutta merilevää tai ajokkaita matalassa vedessä. Myöhemmät lajit T. carolomartini ja T. yaucensis näyttävät olleen erikoistuneita sukeltamaan syvemmässä vedessä ravinnon perässä.[4][2]
Thalassocnuksen kallo oli pidempi kuin muilla maalaisikiaisilla. Se oli laajentunut eläimen alaspäinkääntyneen kuonon kohdalla, mahdollisesti tukien paksuja huulia joita se käytti ravinnon käsittelyyn, samaan tapaan kuin nykyinen dugongi. Käsien vahvat kynnet ovat käyttötarkoitukseltaan verrattavissa merileguaaniin, pitämään kiinni merenpohjasta syödessä. Myös käsien luut olivat levittäytyneet hylkeiden tapaan, helpottaakseen liikkumista vedessä. Litistynyttä ja lihaksikasta häntää käytettiin uimista edesauttavana elimenä.[2]
Tunnetut lajit:[1]