The Jive Five | |
---|---|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1961–? |
Tyylilaji | doo-wop |
Kotipaikka | Brooklyn, New York, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Eugene Pitt, soolotenori |
Levy-yhtiö |
Beltone Records |
The Jive Five oli yhdysvaltalainen rhythm and blues -yhtye, joka oli parhaimmillaan 1960-luvun alkuvuosina.
Yhtyeen ensimmäinen singlejulkaisu My True Story jäi sen suosituimmaksi. Se oli korkeimmillaan Cashboxin Hot 100 -listalla sijalla kuusi syyskuussa 1961.
Yhtye oli kotoisin Brooklynistä Bedfordin–Stuyvesantin alueelta. Sen jäsenet tutustuivat toisiinsa Public School 54 -nimisessä oppilaitoksessa. Heidän esikuviaan olivat sellaiset lauluyhtyeet kuin The Heartbeats, The Moonglows ja The Spaniels ja Jive Five sai näiltä vaikutteita tuleviin levytyksiinsä.
Vuonna 1961 Les Cahan kiinnitti yhtyeen vastaperustamalleen Beltone-levymerkille. Ensisinglen My True Story nimikappaleen teki yhtyeen soololaulaja Eugene Pitt, ja hän on kertonut, että kappaleen sanoitus perustuu hänen omiin kokemuksiinsa, kun hän oli menettänyt tyttöystävänsä parhaalle ystävälleen. Kappaleen on myöhemmin levyttänyt ainakin Darts-yhtye albumilleen Everyone Plays Darts.
Ensisinglen menestyksen myötä yhtye pääsi Dick Clarkin Caravan of Stars -kiertueelle, jonka muita esiintyjiä olivat twistin "isä" Chubby Checker, Paul Anka, Duane Eddy, The Shirelles ja Clarence "Frogman" Henry.
Yhtyeen toinen single Never Never ei menestynyt edeltäjänsä tavoin, mutta nousi kuitenkin kansalliselle listalle.
Vuoden 1962 puolella ilmestyi kolmas single No Not Again. Se ei kuitenkaan menestynyt, koska sen tyylilaji oli ostavan yleisön mielestä vanhentunut modernimman soul-tyylin vallatessa alaa.
Seuraava single What Time Is It menestyi hieman paremmin, ja nimikappale oli myöhemmin suosittu oldies-konserttien yhteydessä jo nimensäkin perusteella.
Single These Golden Rings nousi vain R&B-listalle, vaikka sen nimikappale on useiden keräilijöiden mielestä yhtyeen paras esitys. Kappale alun perin King Recordsille levyttäneen The Strangers -yhtyeen tuotantoa.
Vuonna 1963 ilmestyivät singlet Johnny Never Knew ja Rain.
Cahanin Beltone Records lopetti toimintansa vuonna 1964, koska Cahan ei enää saanut uutta menestyslevyä ja hänellä oli kolmen miljoonan dollarin oikeusjuttu jakelijansa King Recordsin kanssa.
Beltone Recordsin arkistoihin jäi neljä julkaisematonta laulua: "Hurry Back", "You Know What I Would Do", "The Girl with the Wind in Her Hair" ja "I Don't Want to Be without You Baby". Kaksi viimeksi mainittua Les Cahan antoi kuitenkin The Corsairs -yhtyeen levytettäväksi Leopard-sivumerkilleen. Jive Fiven tulkitsemina kaikki neljä kappaletta julkaistiin vuonna 1983.
Beltone Recordsin kaaduttua ns. britti-invaasio The Beatles -yhtyeen johdolla oli alkamassa ja tämä söi Jive Fivenkin suosiota. Yhtye levytti kuitenkin vanhalla doo-wop-tyylillään kappaleet "Kiss, Kiss, Kiss" ja "United". Jälkimmäinen oli alun perin The Love Notesin tuotantoa. Jive Fiven tyyli muuttui tämän jälkeen soulin suuntaan, ja menestyneimpiä kappaleita olivat "I'm a Happy Man", "Sugar" ja "I Want You to Be My Baby". Levy-yhtiöinä olivat tällöin United Artists, Musicor ja Decca.
Sopimuksellisista syistä yhtye joutui sitten muuttamaan nimensä The Jyve Fyveksi.