The Partridge Family | |
---|---|
Näyttelijät sarjan alussa vuonna 1970 |
|
Tyyli | musiikkikomedia |
Kestoaika | 25 min |
Kehittäjä(t) | Bernard Slade |
Pääosissa |
Shirley Jones David Cassidy Susan Dey Danny Bonaduce Suzanne Crough Jeremy Gelbwaks Dave Madden Brian Forster |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Alkuperäiskieli | englanti |
Esitetty | 1970 – 1974 |
Tuotantokausia | 4 |
Jaksoja | 96 |
Tunnuskappale |
”When We're Singin’” (1970–1971) ”C’mon, Get Happy” (1971–1974) |
Tuotanto | |
Tuottaja(t) |
William Bickley Junger Witt Dale McRaven Larry Rosen Mel Swope |
Säveltäjä(t) |
Diane Hilderbrand Danny Janssenr Wes Farrell George Duning Benny Golson Warren Barker Hugo Montenegro Shorty Rogers |
Aiheesta muualla | |
IMDb |
The Partridge Family on yhdysvaltalainen televisiosarja, jota tuotettiin neljä tuotantokautta ja 96 jaksoa vuosina 1970–1974. Musikaalisesta perheestä kertovasta tilannekomediasta tuli Yhdysvalloissa hyvin suosittu. Tunnetuin sarjan pinnalle nostama esiintyjä oli perheen esikoispoikaa näytellyt David Cassidy, josta tuli yksi 1970-luvun suurimmista teinitähdistä[1].
Sarjaa ei ole esitetty Suomessa.
The Partridge Family -sarja luotiin 1960-luvun lopun The Monkees -sarjan menestyksen innoittamana. Molemmissa ideana oli fiktiivinen popyhtye ja sen kommellukset. Partridgen perhe koostuu yksinhuoltajaäidistä (Shirley Jones) ja hänen viidestä lapsestaan, jotka haluavat musiikkibisnekseen.[2]
Monet sarjaa varten sävelletyistä ja siinä esitetyistä lauluista nousivat myös äänilevyjen myyntitilastojen kärkeen. Niistä koostettiin toistakymmentä erilaista kokoelma-albumia. Ensimmäinen sarjasta noussut hitti oli ”I Think I Love You”, jota seurasivat ”Doesn't Somebody Want to Be Wanted,” (1971), ”I'll Meet You Halfway” (1971), ”I Woke Up in Love This Morning” (1971) ja ”Breaking Up Is Hard to Do” (1972). Myöhemmät singlet eivät enää yltäneet 30 myydyimmän joukkoon.[2]
Musiikkiraidoilla soittaa Los Angelesin niin sanotun ”Wrecking Crew’n” tunnetuimpia studiomuusikoita, kuten multi-instrumentalisti Larry Knechtel, basisti Joe Osborn ja rumpali Hal Blaine.[2]
Perhesarjan myötä markkinoille tuotiin myös suuri määrä oheistuotteita, kuten lautapelejä, paperinukkeja, värityskirjoja, lelusoittimia ja lastenvaatteita. Niiden tuloista eivät niukkaa palkkaa nauttineet nuoret näyttelijät päässeet nauttimaan, ennen kuin David Cassidyn lakimiehet löysivät hänen sopimuksestaan porsaanreiän: se oli solmittu Cassidyn ollessa alaikäinen, ja oli siksi pätemätön.[2]