Thomas Ball Barratt

Thomas Ball Barratt
Thomas Ball Barratt 16-vuotiaana.
Thomas Ball Barratt 16-vuotiaana.
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Ammatti Pastori
Puoliso Laura Barratt

Thomas Ball Barratt (22. heinäkuuta 1862 Albaston, Englanti – 29. tammikuuta 1940 Oslo, Norja) oli norjalainen metodistipastori, joka tunnetaan helluntaiherätyksen edelläkävijänä Euroopassa.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barratt oli brittiläistä syntyperää. Hänen perheensä muutti Englannista Norjaan Thomasin ollessa noin viiden vuoden ikäinen. Barrattin isä oli kaivostoiminnan johtaja ja äiti opettaja.[2] Koulutuksenssa Barratt sai Tauntonin Queen's Collegessa Englannissa. Barratt oli urheilullinen ja hänellä oli myös taiteellisia taipumuksia. Musiikkia Barratt opiskeli Edvard Griegin johdolla. Vuonna 1889 Thomas Barratt muutti puolisonsa Lauran kanssa Kristianiaan.[3]

Ura ja palvelutehtävä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metodistipastorina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barratt tuli uskoon 12-vuotiaana. Nuoruudessaan hän sai saarnaajakoulutuksen kotipaikkakunnallaan Varaldsøyssä, lukien postillaa hartaustilaisuuksissa. Luterilaiset postillat tuntuivat Barrattille yksipuolisilta ja hän ryhtyi kääntämään Dwight L. Moodyn ja John Wesleyn kirjoituksia norjaksi. Ensimmäisen saarnansa Barratt piti joulukuussa 1880. Pari vuotta myöhemmin hän suoritti paikallissaarnajan tutkinnon Bergenissä. Barratt muutti vaimonsa Lauran kanssa Kristianiaan vuonna 1889 ja aloitti kaupunkilähetyksen kesän 1902 aikana. Barratt myös toimitti hengellistä julkaisua nimeltä Byposten.[3]

Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1905 Barratt lähetettiin Yhdysvaltoihin varainkeräysmatkalle kaupunkilähetyksen toimitaloa varten. Barrattilla oli mukanaan seitsemäntoista metodistikirkon piispan sekä Norjan kuningas Haakon VII:n suositukset. Yli vuoden kestänyt matka ei kuitenkaan sujunut varojen keräyksen näkökulmasta toivotusti. Matkallaan Barratt tuli tietoiseksi Azusa-kadun herätyksestä ja kävi kirjeenvaihtoa William J. Seymourin ryhmän kanssa. Barrattin vierailu Los Angelesiin ei vielä järjestynyt, mutta Barratt vieraili New Yorkissa kokoontuneen helluntairyhmän tilaisuudessa. Marraskuussa 1906 Barratt koki hengellisen uudistumisensa.[4]

Pohjolan helluntaiapostolina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barratt kirjoitti henkikasteestaan Byposten-lehteen ja palasi Norjaan joulukuussa 1906. Barrattin aloittamissa kokouksissa alkoi esiintyä voimakasta uskonnollista heräämistä, jota verrattiin Azusa-kadun herätyksiin. Sanomalehdet kirjoittivat "Barrattilaisherätyksestä" etusivun uutisia, sekä tarkastelivat ilmiötä myönteisesti ja kielteisesti. Anglikaaninen pappi Alexander Boddy vieraili vuonna 1907 Barrattin tilaisuudessa. Vaikuttuneena Boddy kutsui Barrattin Englantiin julistusmatkalle. Matkan vaikutuksesta ryhdyttiin Sunderlandissa järjestämään vuotuisia helluntaikonferensseja ja herätys levisi nopeasti.[5]

Oslossa vierailivat myös saksalaiset luterilaiset papit Jonathan Paul ja E. Meyer, jotka veivät helluntaisanomaa Saksaan. Norjasta helluntaiherätys levisi nopeasti Ruotsiin. Metodistipastori Ågren tutustui seurakunnan toimintaan. Samoin nuori baptistipastori Lewi Pethrus vieraili Oslossa 1907 ja ystävystyi Barrattin kanssa. Barrattin toiminnasta tuli kansainvälistä. Vuonna 1908 Barratt vieraili Intiassa. Helluntaisanoma levisi myös Byposten-lehden välityksellä, jolle vuonna 1910 annettiin uusi nimi Korsets Seier (suom. Ristin Voitto).[6]

Karismaattisten ilmiöiden vuoksi Barrattille ja metodistikirkolle tuli välirikko. Myöhemmin Barratt myös muutti mielensä lapsikastetta vastaan ja otti kasteen 1913 Tukholmassa Lewi Pethruksen johtamassa Filadelfia-seurakunnassa.lähde? Hän on merkinnyt Norjan helluntailaisuudelle samaa kuin Lewi Pethrus Ruotsin helluntailaisuudelle. [7]

Virsi- ja laulurunoilijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrat on kirjoittanut useita hengellisiä lauluja ja virsiä sekä kääntänyt niitä jo 18-vuotiaana. Hänen kokoelmansa Evangeliske Sanger ilmestyi 1887 ja kokoelma Maran ata 1911. Sen myöhemmässä laitoksessa oli 100 Barratin kirjoittamaa ja yli 130 kääntämää laulua.[8] Hänen laulunsa uudistivat pohjoismaista herätyslaulujen muotoa siten, että hän anglosaksiseen tapaa liitti lauluihin kertosäkeen, joka kertautuu jokaisessa säkeistössä.[7]

Barratin kirjoittamia lauluja on myös suomenkielisissä virsi- ja laulukirjoissa:

Hengellinen laulukirja

Seurakunta laulaa

Ruotsin kirkon virsikirja

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahonen, Lauri K.: Suomen Helluntaiherätyksen historia, Päivä Oy, 1994, ISBN 951-622-603-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Norsk biografisk leksikon, Kunnskapsforlaget (ISSN 2464-1502, verkkoversio)View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Ahonen 1994, s. 32
  3. ↑ a b Ahonen 1994, s. 33
  4. ↑ Ahonen 1994, s. 34
  5. ↑ Ahonen 1994, s. 35
  6. ↑ Ahonen 1994, s. 36
  7. ↑ a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429, s. 275. Wessmans musikförlag AB Visby, 2017. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (ruotsiksi)
  8. ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 39. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)