Thylacosmilus | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Alaluokka: | Metatheria |
Lahko: | †Sparassodonta |
Heimo: | †Thylacosmilidae |
Suku: |
†Thylacosmilus Riggs, 1934 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Thylacosmilus oli noin 5–7 miljoonaa vuotta sitten elänyt leopardin kokoinen pussisapelihammaskissa. Thylacosmilus ilmestyi mioseenilla 5-7/8 miljoonaa vuotta sitten ja hävisi 2-3 miljoonaa vuotta sitten pleistoseenillä. Thylacosmilusta pidetään esimerkkinä konvergenttisestä evoluutiosta, sillä sille kehittyi hyvin samanlaisia piirteitä kuin sapelihammaskissoille näistä riippumatta. Thylacosmilus kuului Thylacosmilidae-heimoon.
Noin 3 miljoonaa vuotta sitten elänyt Thylacosmilus atrox kehittyi ehkä hyvin samantapaisesta Argentiinan Chapadmalalan-kaudella 4–3,5 miljoonaa vuotta sitten eläneestä Hyaenodonops chapalmalensis -pussikissasta. Sen elinympäristö oli Etelä-Amerikan pampat. Thylacosmilus oli noin 1,5 metriä pitkä ja painoi noin 100 kiloa. Lajilla oli lyhyet jalat, ja se lienee pyydystänyt väijyksistä. Sen huomattavampia piirteitä ovat sen sapellihampaat, jotka olivat noin 15 sentin mittaiset. Thylacosmiluksella oli vahvat niska ja leukalihakset jotka auttoivat sapellihampaiden käytössä, tosin mittauksissa Thylacosmiluksella on todettu olleen verrattain vähäinen puruvoima leuoissaan.[1] Hampaat kasvoivat koko sen elinajan, toisin kuin sapellihammaskissoilla[2]. Thylacosmilus metsästi luultavasti Etelä-Amerikan megafaunaan kuuluvia lajeja, kuten esimerkiksi Marauchenioita. Thylacosmilus hävisi, kun merestä kohoava Panamankannas yhdisti Amerikat, ja korvautui Smilodonilla ja muilla voimakkailla, kehittyneemmillä sapelihammakissoilla suuressa Amerikan eläimistövaelluksessa.[3]
Thylacosmiluksen fossiileja on löytynyt Etelä-Amerikasta Argentinasta. Lajin löysi ja määritteli Elmer Riggs vuonna 1934.