Tiedediplomatia

Postimerkki "Atomienergiaa rauhan puolesta", Yhdysvallat 1955.

Tiedediplomatia on tutkijoiden ja politiikan päättäjien vuorovaikutuksen lisäämistä, missä tiede auttaa etsimään ratkaisuja globaaleihin ongelmiin tai konflikteihin.[1] Tiedediplomatia on noussut ilmiönä esiin 2000-luvun alkupuolella, mutta sillä on toiminnassaan historiallisia muotoja, jotka eivät ole olleet nimeltään tiedediplomatiaa[2].

Tiedediplomatian historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinaseiden ja ydinenergian kehityksellä on ollut keskeinen rooli tiedediplomatian kehityksessä. Ensimmäinen tieteeseen perustuva diplomaattinen aloite oli Baruch-suunnitelma, joka pyrki kansainvälistämään fissiotuotannon Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Atomienergiakomission alaisuudessa ja estämään ydinasekilpailun. Suunnitelman epäonnistuminen oli yksi syy kylmän sodan alkuun, ja suurvallat toteuttivat omaa politiikkansa. Yhdysvallat esimerkiksi kehitti fissioenergian diplomaattisen ohjelman, 'Atoms for Peace' -aloitteen[3].

Tiedediplomatian määritelmä ja toimintaperusteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun tiedediplomatian peruste on kaksijakoinen: edistää valtion kansallisia etuja ja käsitellä globaaleja haasteita. Tiedediplomatia kattaa laajan valikoiman toimia edistääkseen ja turvatakseen valtion ulkopolitiikan tavoitteita ja toimia turvatakseen globaalia yleistä hyvää kansainvälisellä tasolla, kuten tieteellisen neuvon ja asiantuntemuksen käyttämistä, kansainvälisen tieteellisen yhteistyön mahdollistamista, tiedemiesten ottamista mukaan diplomaattisiin neuvotteluihin tai tiedeasiamiesten nimeämistä suurlähetystöihin.[4]

Tieteidiplomatia on läheisessä suhteessa valtion poliittiseen järjestelmään ja uskomuksiin, koska tieteidiplomatian tehokas käyttö edistää valtion valtaa ja vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa ja kansainvälisissä suhteissa, ja se auttaa synnyttämään pehmeää vetovoimaa ja yhteistyötä.

Kansainvälisiä tiedediplomatiaorganisaatioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedediplomatian kentässä toimivat organisaatiot pyrkivät edistämään kansainvälistä vuoropuhelua globaaleista kysymyksistä, levittämään käytäntöjä ja osallistumaan tieteidiplomatian käsitteelliseen keskusteluun.[2] Niihin kuuluvat esimerkiksi American Association for the Advancement of Science (AAAS) -tiedediplomatian keskus,[5] International Network for Government Science Advice (INGSA)[6] ja Tufts-yliopiston tiedediplomatian keskus.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tapio Ollikainen: Tiedekortti hihassa. Helsingin yliopisto, uutiset ja tiedotteet 4.3.2015. Viitattu 13.2.2024.
  2. ↑ a b Vaughan Turekian: The Evolution of Science Diplomacy. Global Policy, 2018-11, 9. vsk, nro S3, s. 5–7. doi:10.1111/1758-5899.12622 ISSN 1758-5880 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Pierre-Bruno Ruffini: Science and Diplomacy. SpringerLink, 2017. doi:10.1007/978-3-319-55104-3 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  4. ↑ Paul Arthur Berkman: Evolution of Science Diplomacy and Its Local-Global Applications. European Foreign Affairs Review, 1.8.2019, 24. vsk, nro Special. doi:10.54648/eerr2019019 ISSN 1384-6299 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Center for Science Diplomacy American Association for the Advancement of Science. (englanniksi)
  6. ↑ International Network for Governmental Science Advice (INGSA) ingsa.org. (englanniksi)
  7. ↑ TUFT'S SCIENCE DIPLOMACY CENTER Department of Urban Studies and Planning Massachusetts Institute of Technology. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]