Tilakaavio

UML-kaaviotyypit

Tilakaaviolla esitetään luokan tilakäyttäytymistä. Kaavio sisältää tiloja ja niiden välisiä siirtymiä. UML käyttää Harelin tilakarttoja (David Harel 1987), joissa tila voi olla hierarkkinen. Tilakaaviossa on yksi alkutila, jota merkitään mustalla umpinaisella ympyrällä. Tilakaaviossa voi olla yksi tai useampi lopputila. Lopputilaa merkitään umpinaisella ympyrällä, jonka ympärillä on ohut ympyrä.

Yleiskuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilakaavioita käytetään kuvaamaan järjestelmän käyttäytyminen. Tilakaaviot kuvaavat mahdollisia tiloja, jotka voivat vastaanottaa tapahtumia. Tapahtumista riippuen siirtymiä voi olla tilasta toisiin tiloihin tai itseensä.

Tilakaaviolla yleensä esitetään graafisesti tilakone. Toinen mahdollinen esitys on tilasiirtymäkaavio.

Suunnattu graafi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suunnattu graafi.

Tilakoneen tilakaavion perinteinen muoto on suunnattu graafi, johon kuuluu seuraavat elementit[1]lähde tarkemmin? [2]lähde tarkemmin?:

  • Tilat Q: äärellinen joukko napoja, joita normaalisti kuvataan ympyröillä viitteineen;
  • Tulosymbolit Σ: tulosymbolien tai niiden kuvaajien joukko;
  • Lähtösymbolit Z: lähtösymbolien tai niiden kuvaajien joukko;

Tulosfunktio ω , joka esittää tulo- ja lähtösymbolien välisen riippuvuuden matemaattisesti esitettynä symboleilla ω : Σ × Q→ Z.

  • Siirtymät δ: esittävät muunnoksia kahden tilan välillä. Siirtymä piirretään yleensä nuolena. Sitä kuvataan matemaattisesti symboleilla δ : Σ × Q → Z
  • Alkutila q0:. Alkutila q0 ∈ Q esitetään nuolella, jossa ei ole aloituspistettä. .
  • Hyväksymistilat F: Jos kyseessä on ns. acceptor-tyyppinen automaatti, F ∈ Q on hyväksymistila (engl. accepting state). Se piirretään kaksinkertaisena ympyränä. Joskus hyväksymistila toimii samalla lopputilana (halt, trapped).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fowler, Martin & Scott, Kendall: UML. Suomentanut Eero Sarkkinen. Jyväskylä: Docendo, 2002. ISBN 951-846-168-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Taylor Booth (1967) Sequential Machines and Automata Theory, John Wiley and Sons, New York.
  2. ↑ John Hopcroft and Jeffrey Ullman (1979) Introduction to Automata Theory, Languages, and Computation, Addison-Wesley Publishing Company, Reading Mass, ISBN 0-201-02988-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]