Tim Gleason

Tim Gleason
Henkilötiedot
Syntynyt29. tammikuuta 1983 (ikä 41)
Clawson, Michigan, USA
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 98 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2003–2015
Seurat Los Angeles Kings
Toronto Maple Leafs
Carolina Hurricanes
Washington Capitals
NHL-varaus 23. varaus, 2001
Ottawa Senators
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Vancouver 2010 jääkiekko
Gleason vuonna 2011.

Tim Gleason (s. 29. tammikuuta 1983 Clawson, Michigan) on yhdysvaltalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja..[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa Gleason kiekkoili vuodet 1999–2003 Windsor Spitfiresin riveissä junioriliiga OHL:ssä. Hän pelasi seurassa yhteensä 214 OHL:n runkosarjaottelua, joissa hän teki 151 tehopistettä, 37 maalia ja 114 syöttöpistettä, ja 44 OHL:n pudotuspeliottelua, joissa hän teki 29 tehopistettä, kymmenen maalia ja 19 syöttöpistettä. Eniten tehopisteitä hän keräsi kolmannella OHL-kaudellaan, kaudella 2001–2002, jolla hän teki runkosarjassa 59 tehopistettä (17 maalia ja 42 syöttöpistettä) 67:ssä ottelussa ja pudotuspeleissä 20 tehopistettä (seitsemän maalia ja 13 syöttöpistettä) 16:ssa ottelussa.[2] Gleason oli runkosarjakaudella 2001–2002 OHL:n neljänneksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja ja pudotuspeleissä 2002 OHL:n eniten pisteitä tehnyt puolustaja sekä kaikkiaan seitsemänneksi tehokkain pelaaja.[3][4][5] Hän oli kausina 2000–2003 kolmesti peräkkäin Windsorin eniten pisteitä kerännyt puolustaja.[6][7][8]

Ammattilaisura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gleason sai NHL-varauksen vuonna 2001, kun Ottawa Senators varasi hänet numerolla 23 uusien pelaajien varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Maaliskuussa 2003 hänen pelaajaoikeutensa siirtyivät Senatorsilta Los Angeles Kingsille pelaajakaupassa, jossa Senatorsiin siirtyi Bryan Smolinski.[9]

Gleason teki NHL-debyyttinsä kaudella 2003–2004, jolla hän edusti Los Angeles Kingsiä 47:ssä NHL:n runkosarjaottelussa. Hän teki seitsemän tehopistettä, kaikki syöttöpisteitä. Hän pelasi osan kaudesta myös Kingsin farmiseurassa Manchester Monarchsissa AHL:ssä, 22 AHL:n runkosarjaottelua, joissa hän antoi kahdeksan maaliin johtanutta syöttöä, ja kuusi AHL:n pudotuspeliottelua, joissa hän antoi yhden maalisyötön.[9] Seuraavan kauden hän pelasi kokonaan AHL:ssä, kun NHL-kausi peruuntui työsulun vuoksi, ja oli Monarchsin toiseksi tehokkain puolustaja Denis Grebeškovin jälkeen sekä kaikkiaan joukkueen kahdeksanneksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja. Maaleja hän teki enemmän kuin muut Monarchs-puolustajat, kymmenen.[10]

NHL:n työsulun päätyttyä Gleason palasi Kingsin riveihin ja teki NHL-kaudella 2005–2006 yhteensä 21 tehopistettä, kaksi maalia ja 19 syöttöpistettä, 78:ssa pelaamassaan ottelussa.[9] Syyskuussa 2006 hän teki Kingsin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen, mutta vain puolitoista viikkoa myöhemmin hän ja Éric Bélanger siirtyivät Carolina Hurricanesiin pelaajakaupassa, jossa Kingsiin siirtyivät Jack Johnson ja Oleg Tverdovski.[1]

Vielä juniorivuosinaan hyökkäävänä puolustajana pidetty[9] Gleason on ollut kausina 2007–2008 ja 2008–2009 eniten taklannut Hurricanes-puolustaja. 2008–2009 hän oli myös toiseksi eniten laukauksia blokannut Hurricanesin pelaaja 133:lla blokkauksella.[11] Tammikuussa 2014 Gleason kaupattiin Toronto Maple Leafsiin vaihdoss John-Michael Lilesiin ja Dennis Robertsoniin. Kaudeksi 2014–2015 hän palasi Hurricanesiin.

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gleason oli voittamassa olympiahopeaa Vancouverin olympialaisissa 2010.[12] Hänet valittiin Yhdysvaltain joukkueeseen Mike Komisarekin loukkaantumisen jälkeen.[13] Hän on edustanut maataan myös yksissä jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuonna 2006, ja kaksissa jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 2001 ja 2002.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tim Gleason #6 - D TSN.ca. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Tim Gleason Hockey-Reference.com. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  3. ↑ OHL:n puolustajien pistepörssi runkosarjakaudella 2001–2002 ontariohockeyleague.com. Arkistoitu 13.1.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  4. ↑ OHL:n puolustajien pistepörssi pudotuspeleissä 2002 ontariohockeyleague.com. Arkistoitu 13.1.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  5. ↑ OHL:n pistepörssi pudotuspeleissä 2002 ontariohockeyleague.com. Arkistoitu 13.1.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  6. ↑ 2000–01 Windsor Spitfires [OHL] hockeydb.com. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  7. ↑ 2001–02 Windsor Spitfires [OHL] hockeydb.com. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  8. ↑ 2002–03 Windsor Spitfires [OHL] hockeydb.com. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e Tim Gleason Legends of Hockey -sivustolla Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  10. ↑ 2004–05 Manchester Monarchs [AHL] hockeydb.com. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Tim Gleason – Bio carolinahurricanes.com. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  12. ↑ U.S. Olympic Men's Ice Hockey Team Claims Silver Medal with
3-2 Overtime Loss To Canada at Olympic Winter Games windsorspitfires.com. 1.3.2010. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Preston, Ken: Tim Gleason Added to United States' Olympic Roster carolinahurricanes.com. 4.2.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tim Gleason The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)