Titanoseenidikloridi
| Titanoseenidikloridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Dikloridobis(η5-syklopentadienyyli)titaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1C=CC=[C-]1.C1C=CC=[C-]1.[Cl-].[Cl-].[Ti+4][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C10H10TiCl2 |
| Moolimassa | 248,95 g/mol |
| Sulamispiste | 289 °C[2] |
| Tiheys | 1,6 g/cm3[3] |
Titanoseenidikloridi (C10H10TiCl2) on metalloseeneihin kuuluva organometalliyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja lisäksi yhdistettä on tutkittu syövän hoidossa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Titanoseenidikloridi on huoneenlämpötilassa kirkkaanpunaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman veteen, mutta hydrolysoituu helposti vedessä akvakompleksiksi. Titanoseenidikloiridi liukenee niukasti bentseeniin ja dietyylieetteriin ja runsaammin etanoliin, tolueeniin ja kloroformiin.[2][4][5][6][7] Titanoseenin rakenteessa titaani-ioni on koordinoitunut kahteen syklopentadienyyliligandiin ja kahteen kloroligandiin. Yhdisteen rakenne ei ole metalloseeneille tyypillinen sandwich-rakenne, vaan se on vääntynyt ja muistuttaa vääristynyttä tetraedriä.[6][8]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Titanoseenidikloridia voidaan valmistaa kuumentamalla syklopentadienyylinatriumia titaanitetrakloridin kanssa dietyylieetterin tai tetrahydrofuraanin toimiessa liuottimena. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on kuumentaa titaani(IV)kloridia ja syklopentadieeniä dioksaaniliuoksessa dietyyliamiinin läsnä ollessa 60–80 °C:n lämpötilaan.[2][7]
Titanoseenidikloridia käytetään orgaanisen kemian prosesseissa katalyyttinä. Esimerkiksi yhdessä alkyylialumiiniyhdisteiden kanssa se muodostaa niin kutsutun Ziegler–Natta-katalyytin, jota käytetään alkeenien polymeroinneissa. Muita orgaanisia reaktioita, joissa käytetään titanoseenidikloridia ovat muun muassa hydro- ja karbometalloinnit, Lewis-happamana katalyyttinä, karbonyyliyhdisteiden additioreaktioissa, deoksygenointireaktioissa ja pinakolikytkentäreaktioissa.[4][5] Titanoseenidikloridilla on todettu olevan eläinkokeissa muun muassa keuhkosyöpäkasvaimia tuhoavia ominaisuuksia ja sen tutkimus syöpälääkkeeksi on edennyt vaiheen II farmakologisiin tutkimuksiin. Yhdisteen vaikutusmekanismista ei ole varmuutta, mutta se voi johtua yhdisteen kyvystä muodostaa additiotuotteita syöpäsolujen DNA:n kanssa.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Titanocene dichloride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ a b c Donald E. Putzig & Jillian R. Moncartz: Titanium Compounds, Organic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 4.12.2014
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.96. (93rd Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.12.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Ahmad F. Houri, Amir H. Hoveyda, Delia Miguel, Araceli G. Campagña, José Justicia & Juan M. Cuerva: Dichlorobis(cyclopentadienyl)titanium, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 4.12.2014
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1618. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c Marcel Gielen,Edward R. T. Tiekink: Metallotherapeutic Drugs and Metal-Based Diagnostic Agents, s. 135–139. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 978-0-470-86404-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.12.2014). (englanniksi)
- ↑ a b c James C. Dabrowiak: Metals in Medicine, s. 168–170. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 9780470684979 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.12.2014). (englanniksi)
- ↑ Abraham Clearfield, David Keith Warner, Carlos Herman Saldarriaga-Molina, Ramanathan Ropal & Ivan Bernal: Structural Studies of (n--C5H5),MX2 Complexes and their Derivatives. The Structure of Bis(n--cyclopentadienyl)titanium Dichloride. The Canadian Journal of Chemistry, 1975, 53. vsk, nro 11, s. 1621–1629. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2014. (englanniksi)