Toivo Särkkä

Toivo Särkkä
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1890
Mikkeli, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut9. helmikuuta 1975 (84 vuotta)
Helsinki, Suomi
Ammatti ohjaaja
tuottaja
toimitusjohtaja
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Kulkurin valssi (1941)
Palkinnot

Parhaan lyhytelokuvan Jussi (1948)

Parhaan ohjauksen Jussi (1950)

Parhaan tuottajan Jussi (1955), (1956)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Toivo Jalmari ”T. J.” Särkkä, "maisteri Särkkä", (alk. Toivo Hjalmar Silén; 20. marraskuuta 1890 Mikkeli – 9. helmikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen elokuvatuottaja ja -ohjaaja. Hän oli Suomen Filmiteollisuus -yhtiön toimitusjohtaja.

Tunnetuimpia Särkän ohjaamia elokuvia ovat muun muassa Suomisen perhe, Helmikuun manifesti, Kulkurin valssi, Vaivaisukon morsian, Nuoruus sumussa, Katupeilin takana, Hilja – maitotyttö, Juha, Kuu on vaarallinen ja Ihana seikkailu. Juha oli ensimmäinen suomalainen kokoillan värielokuva, ja se oli CinemaScope- eli laajakangasmenetelmällä kuvattu.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särkkä kirjoitti ylioppilaaksi 1911 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineenaan venäjän kieli vuonna 1914. Hän aloitti jatko-opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta jätti ne kesken. Hänet promovoitiin maisteriksi itsenäisessä Suomessa 1919. Ennen elokuvauraansa hän toimi pankinjohtajana ja toimitusjohtajana Kotimaisessa Työssä.[1] Särkästä käytettiin usein nimitystä "maisteri Särkkä", kuten Toivo Kärki muistelmissaan[2].

Oy Suomen Filmiteollisuuden perustajaomistajan Erkki Karun kuoltua Särkkä otti yhtiössä johdon. Hän tuotti kaikkiaan 233 ja ohjasi 49 kokoillan elokuvaa.[1] Hän on yhä eniten kokoillan elokuvia tuottanut ja ohjannut suomalainen.

Särkkä palkittiin 1948 parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnolla elokuvasta Uskolliset ruskeat silmät. Vuonna 1950 hän sai parhaan ohjauksen Jussin elokuvasta Katupeilin takana.[3]

Toivo Kärjen mukaan Särkkä ei ollut musikaalinen mutta halusi elokuvat täyteen musiikkia. Se sai aikaan riitoja Kärjen ja Särkän välille: "Piti vain olla kovasti ääntä ja meteliä, silloin kaikki oli hänestä hyvin." Särkkä halusi Hollywood-tyylistä musiikkia ja suuria orkestereita. Hänellä oli sopimus Helsingin teatteriorkesterin kanssa. Myöhemmin Särkkä antoi Kärjelle vapaat kädet, kun rallifilmit alkoivat tuottaa hyvin.[4]

Vuonna 1965 Särkkä haki Suomen Filmiteollisuuden konkurssiin. Siihen vaikuttivat television kilpailu, suhdanteiden heikkeneminen ja näyttelijöiden lakko.[1]

Särkkä sai ensimmäisen Suomessa myönnetyn elokuvaneuvoksen arvonimen vuonna 1967.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särkkä avioitui venäläis-liettualaisen Margariitta Beljavskyn kanssa 1914. Avioliitosta syntyi yksi tytär. Särkän harrastuksiin kuului kenneltoiminta.

Särkkä kuoli kotonaan Helsingin Marjaniemessä 84-vuotiaana aivohalvaukseen 9. helmikuuta 1975. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kärki, Toivo & Niiniluoto, Maarit: Siks oon mä suruinen, s. 162–163. Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Uusitalo, Kari: ”Särkkä, Toivo Jalmari (1890–1975)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 543–545. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.12.2016).
  2. ↑ Kärki & Niiniluoto 1982, s. 165
  3. ↑ Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 333. Helsinki: Otava, 1951.
  4. ↑ Kärki & Niiniluoto 1982, s. 162–163
  5. ↑ Pekka Vauhkonen: T.J. Särkän viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 27.5.2010. Viitattu 22.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.