Tombstone Valentine
| Tombstone Valentine Wigwam | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Finnvox-studiot, Helsinki, 1970 | |
| Julkaistu |  marraskuu 1970  1971
| |
| Formaatti | LP, MC, CD | |
| Tuottaja(t) | Kim Fowley | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock, poprock | |
| Kesto | 35.35 | |
| Levy-yhtiö | Love Records Verve Forecast
| |
| Muut kannet | ||
 Yhdysvaltain-painos
| ||
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Wigwamin muut julkaisut | ||
| Hard N’ Horny 1969 |
Tombstone Valentine 1970 |
Fairyport 1971 |
Tombstone Valentine on suomalaisen Wigwam-yhtyeen marraskuussa 1970 julkaistu toinen albumi. Se on samalla yhtyeen ensimmäinen levy, jolla basisti Pekka Pohjola on mukana. Albumin tuotti yhdysvaltalainen Kim Fowley, ja hänen vaikutuksestaan Tombstone Valentinesta tuli esikoisalbumi Hard N’ Hornya kevyempi ja kaupallisempi. Yhtye itse oli tyytymätön tyyliin.
Kitaristi Nikke Nikamo erosi Wigwamista kesken albumin äänitysten. Kitaraa soittavat sessiomuusikkoina Jukka Tolonen ja Heikki Laurila.
Verve Forecast -yhtiö julkaisi Tombstone Valentine -albumin Yhdysvalloissa vuonna 1971.[2] Kyseessä on tupla-albumi, joka sisältää kappaleita Tombstone Valentinen Suomen-painoksen lisäksi myös Hard N’ Hornylta sekä Wigwamia edeltäneeltä Blues Section -yhtyeeltä. Albumin myynti Yhdysvalloissa jäi vähäiseksi.
Työstö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin tuotti yhdysvaltalainen Kim Fowley. Hän kiinnostui Wigwamista luettuaan Rolling Stone -lehdestä Hard N’ Horny -esikoisalbumin arvostelun, jossa levyn sanottiin jatkavan The Beatlesin Abbey Road- ja The Whon Tommy-albumien perintöä. Fowleyn yrityksenä olikin tehdä Wigwamista uusi The Beatles. Kesken äänitysten kitaristi Nikke Nikamo erosi, koska ei tullut toimeen Fowleyn kanssa. Niinpä kitaraa albumilla soittivat Tasavallan Presidentin Jukka Tolonen ja studiomuusikko Heikki Laurila.[3]
Tombstone Valentine äänitettiin Finnvox-studiossa Helsingissä.[2] Sessiot alkoivat kesällä 1970. Tuottaja Fowleyn itsepäinen tuottamistyyli heikensi yhtyeen motivaatiota, ja sessiot venähtivät.[4] Studioaikaa kului viikkoja iltapäivästä yöhön. Levy-yhtiö Love Recordsin edustajien mukaan äänityssessiot olivat ”yhtä helvettiä”, ja Finnvox-studio lähetti Lovelle 10 000 markan laskun studiovuokrasta, kun tavanomainen lasku tuolloin oli 7 000 – 8 000 markkaa. Wigwamin kosketinsoittaja-laulaja Jukka Gustavson on myöntänyt, että yhtye oli studiossa hieman saamaton ja että se pelkäsi albumin elävyyden katoavan, jos kappaleita harjoiteltaisiin liikaa etukäteen. Yhtye myös yöpyi studiolla, mikä vaikutti negatiivisesti Gustavsonin vireystilaan soittamisessa.[5]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kim Fowleyn vaikutuksesta Tombstone Valentine on musiikillisesti esikoisalbumi Hard N’ Hornya kevyempi ja kaupallishakuisempi.[3] Wigwamin alkuaikojen albumeista se on lähimpänä tavallista popmusiikkia.[5] Fowley halusi muokata Wigwamin imagoa kalifornialaisen The Smoke -yhtyeen suuntaan.[5] Tombstone Valentinen musiikissa ovat myös esillä yhtyeen esikuvat, kuten The Band, Traffic, The Beatles ja Procol Harum. Laulukieleksi oli vakiintunut englanti. Myös kitara on esikoisalbumia vahvemmin esillä ja yhtyeelle tyypillinen urkusoundi enemmän taka-alalla. Rumba-lehden Pertti Hakalan mukaan Wigwamin oma soundi välähtää levyllä vain paikoiteillen.[3] Uusi tyyli ei tyydyttänyt yhtyettä.[4]
Wigwamin laulunkirjoittajista albumilla on eniten esillä Jim Pembroke;[6] kaikkiaan neljä kappaletta on hänen yksin kirjoittamiaan, ja lisäksi ”Autograph” on merkitty Pembroken ja Kim Fowleyn yhdessä tekemäksi. Pembroken kappaleita pidetään osoituksena tämän kyvystä tehdä mieleenjääviä ja ainutlaatuisia poplauluja. Levyllä on kaksi Pekka Pohjolan sävellystä, joista toiseen (”Frederick & Bill”) Jim Pembroke on kirjoittanut sanoituksen. Jukka Gustavsonin kappaleita ovat ”In Gratitude”, ”For America” ja ”End”.[2] Gustavsonin rooli albumilla oli pienempi kuin keikoilla. Hänellä ei ollut tarjota kuin muutama kappale, ja kun materiaalin kokoamisessa tuli kiire, suunniteltiin mukaan englanninkielistä versiota esikoisalbumin ”En aio paeta” -kappaleesta.[6]
Vesa-Matti Loiri levytti vuonna 1970 ”Tombstone Valentine” -kappaleesta version nimellä ”Syyslaulu”. Singlen toisena kappaleena on Pepe Willbergin esittämänä ”Ajatukset”, joka on Jukka Gustavsonin sanoitus kappaleeseen ”Wishful Thinker”.[7] Albumin yksinkertaisemmasta tyylistä on pidetty todisteena sitä, että muutkin harvat Wigwam-coverit ovat peräisin juuri Tombstone Valentinelta. Esimerkiksi Riki Sorsa levytti 1980-luvulla omat versionsa kappaleista ”Autograph” ja ”Wishful Thinker”.[2]
Tietoa kappaleista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin aloittaa Jim Pembroken kirjoittama nimikappale ”Tombstone Valentine”. Pembroke oli hiljattain opetellut soittamaan pianoa ja ajatteli, että olisi ”nastaa laittaa biisin soinnut pomppimaan ympäriinsä”. Kappaleessa on mukana jouset sekä studiomuusikot Kalevi Nyqvist (haitari) ja Heikki Laurila (banjo). Sanoitus kertoo vuokraemännästä, joka käy öisin lukemassa hautakiviä rivien välistä. Myöhemmin Pembroke nimesi ”Tombstone Valentinen” kymmenen parhaan kirjoittamansa kappaleen joukkoon.[6]
”In Gratitude” on Jukka Gustavsonin kunnianosoitus Steve Winwoodille. Vain hieman yli minuutin pituinen ”Dance of the Anthropoids” on lyhennetty pätkä Erkki Kurenniemen elektronisen musiikin kappaleesta ”Antropoidien tanssi” vuodelta 1968. Tuottaja Fowley halusi sen levylle kuultuaan kyseisen teoksen Love Recordsin kokoelmalla Perspectives ’68 – Music in Finland.[2][8]
Pekka Pohjolan säveltämä ja Jim Pembroken sanoittama ”Frederick & Bill” on Tombstonen Valentinen raskain kappale. Siinä riffittelevät Pohjolan basso ja sähköviulu sekä Jukka Tolosen kitara. Pohjola soittaa lisäksi bassosoolon. ”Frederick & Bill” kertoo skinheadien väkivaltaisesta maailmasta. Pembroke laulaa sen unisonossa, ja siihen lisättiin höysteeksi Kim Fowleyn tuottamaa örinää.[2][8] Pembroken ”Wishful Thinker” on muunnelma The Bandin kappaleesta ”Unfaithful Servant”, jota Wigwam myös esitti keikoillaan. ”Wishful Thinkerin” sanoitus pohtii yksinäisyyttä.[6]
B-puolen ensimmäinen kappale on Jim Pembroken kirjoittama ”Autograph”. Viulut ja banjot tuovat kappaleeseen country-vaikutteita. Mikko Meriläisen mukaan ”Wishful Thinkerin” tavoin ”Autograph” osoittaa, että Pembroke pystyi vaivattomasti muuntautumaan brittipopin säveltäjästä amerikkalaisvaikutteisen musiikin kirjoittajaksi. ”Autographin” tekemiseen osallistui nimellisesti myös tuottaja Kim Fowley, ja hänet on merkitty sen toiseksi tekijäksi. Pembroken mukaan Fowley ehdottomasti halusi albumille ainakin yhden sellaisen kappaleen, jonka kirjoittajaksi hänet olisi merkitty, ja pyysi Pembrokea tekemään kyseisen laulun. Fowley oli yrittänyt tehdä sanoitusta sanomalehdistä sanoja ja rivejä leikkaamalla. Lopulta Pembroke kirjoitti sanoituksen itse, mutta silti yhtye merkitsi Fowleyn toiseksi tekijäksi.[6]
Pekka Pohjolan kappale ”1936 Lost in the Snow” on viulu- ja pianovetoinen instrumentaali.[8] Pembroke teki siihen alun perin sanat, mutta toteutus ei onnistunut. Gustavsonin kirjoittama jazz-kappale ”For America” on omistettu urkuri Jimmy Smithille. Pembroken ”Captain Supernatural” sisältää vaikutteita Traffic-yhtyeen kappaleesta ”Forty Thousand Headmen”. Tombstone Valentine -albumin päättää Gustavsonin tekemä ”End”. Se on käytännössä soolo, jonka hän laulaa urkujen ja pianon säestyksellä. Kappaleen teksti käsittelee ihmisen itsekästä luonnon tuhoamista.[2] Kappaletta on verrattu Trafficin levytykseen ”No Time to Live”.[9]
Kansitaide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin etukannen kuva on Jukka Vatasen ottama infrapunakuva yhtyeestä Helsingin ortodoksisella hautausmaalla. Takakannen kuvan otti Ruisrockissa Mats Huldénin pikkuveli Mårten. Takakanteen painettiin myös laulujen sanat.[10]
Nikke Nikamo on väittänyt, että todennäköisesti tuottaja Fowley jätti hänet tarkoituksella pois kansikuvasta, koska Fowley halusi kansikuvaan vain yhtyeen ”popparityypit”. Nikamon mukaan myös yhtyeen muut jäsenet olivat tässä mukana, ja ainoastaan Jukka Gustavson olisi viimeiseen asti yrittänyt saada Nikamoa kuvaan mukaan. Kuvasta pois jättäminen oli Nikamolle lopullinen syy erota Wigwamista, vaikka hän soittikin kuvan ottamisen jälkeen vielä monta keikkaa yhtyeessä. Nikamo on arvellut, että yhtyeen muiden jäsenten asenne häntä kohtaan oli jonkinasteinen vastareaktio hänen omaan toimintaansa yhtyeessä.[11]
Julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Tombstone Valentine ilmestyi marraskuussa 1970. Sen julkaisi Love Records vinyylilevynä tunnuksella LRLP 19. Albumin alkuperäispainoksen tunnistaa vinyylin etiketistä, jossa on keskellä iso Loven kaksisydäminen logo. Lisäksi etiketin tekstin fontti on sinisen värinen, kansi on laminoitu ja takakannessa on mainittu painopaikka. Albumi julkaistiin myös C-kasettina, mutta siinä kappaleet olivat eri järjestyksessä.[12]
Verve Forecast -yhtiö julkaisi Tombstone Valentinen tupla-albumina Yhdysvalloissa ja Italiassa.[13] Kyseinen versio sisälsi myös yhdeksän Jim Pembroken ja rumpali Ronnie Österbergin entisen yhtyeen Blues Sectionin levytystä, joista kappaleen ”Anna suukko vain” laulaa Kirka.[3] Levyn myynti jäi Yhdysvalloissa vähäiseksi.[2]
Kappalelista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalainen LP-painos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalainen kasettipainos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Yhdysvaltain-painos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]LP 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
LP 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wigwam
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukka Gustavson – laulu, urut, piano
- Jim Pembroke – laulu
- Pekka Pohjola – basso, viulu
- Ronnie Österberg – rummut
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikki Laurila – kitara, banjo
- Jukka Tolonen – kitara
- Kalevi Nyqvist – haitari
- Erkki Kurenniemi – andromatic (kappaleessa ”Dance of the Anthropoids”)
- Kim Fowley – tuotanto
- Erkki Hyvönen – äänitys
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meriläinen, Mikko: Wigwam. Nemo, 2018. ISBN 978-951-1-33329-6
- Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979. Porvoo: Schildts Kustannus Oy, 2005. ISBN 951-50-1528-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Musiikkituottajat: Tilastot -> Virallinen lista -> Artistit -> Wigwam -> Tombstone Valentine Viitattu 10.9.2023.
- ↑ a b c d e f g h Wigwam Albums: Tombstone Valentine Nuclear Netclub. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2, s. 657. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-09-4
- ↑ a b Rantanen: 58.
- ↑ a b c Meriläinen 2018, s. 132.
- ↑ a b c d e Meriläinen 2018, s. 133.
- ↑ http://aanitearkisto.fi/firs2/kappale.php?Id=Ajatukset[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Meriläinen 2018, s. 135.
- ↑ Meriläinen 2018, s. 135.
- ↑ Meriläinen 2018, s. 138.
- ↑ Meriläinen 2018, s. 129–130.
- ↑ Rantanen: 250–251.
- ↑ Rantanen: 251.
| Studioalbumit |
Hard N’ Horny | Tombstone Valentine | Fairyport | Being | Nuclear Nightclub | Lucky Golden Stripes and Starpose | Dark Album | Light Ages | Titans Wheel | Some Several Moons |
|---|---|
| Livealbumit |
Live Music from the Twilight Zone | Wigwam Plays Wigwam – Live | Pop-Liisa 3 – Wigwam 1973 | Live at Töölönranta 1975 | Live at Provinssirock 1991 |
| Kokoelmat |
Wigwam | Rumours on the Rebound | Classics – The Rarest | Highlights | Fresh Garbage – Rarities 1969–1977 | Parhaat | 28 Songs from the Twilight Zone |