Tommi Korpela

Tommi Korpela
Tommi Korpela Espoossa 2007
Tommi Korpela Espoossa 2007
Henkilötiedot
Koko nimi Tommi Petteri Korpela
Syntynyt23. elokuuta 1968 (ikä 56)
Helsinki
Ammatti näyttelijä, käsikirjoittaja, kirjailija
Puoliso Elina Knihtilä
Näyttelijä
Aktiivisena 1990–
Merkittävät roolit Miehen työ
Putoavia enkeleitä
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Tommi Petteri Korpela (s. 23. elokuuta 1968 Helsinki)[1] on suomalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja tieto­kirjailija.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpela valmistui Teatteri­korkea­koulusta vuonna 1995. Hän on näytellyt muun muassa televisio­sarjoissa Nortia (1996), Remontti (2003) ja Firma (2005) sekä useissa teatteri­rooleissa muun muassa Q-teatterissa.[2] Hän kuuluu myös Julmahuvi-ryhmään, jonka merkittävin tuotanto on satiiriset sketsi­sarjat Studio Julmahuvi (1998) ja Ihmebantu (2009). Hänen ensimmäinen elo­kuva­pää­osansa oli Peter Lindholmin elo­kuvassa Isältä pojalle (1996). Seuraavaa varsinaista valko­kangas­pää­osaa Korpela sai odottaa vuoteen 2007 asti. Silloin elo­kuva­teattereihin tuli Aleksi Salmenperän mies­prostituoidusta kertova Miehen työ. Korpela esiintyi lisäksi Lauri Törhösen elo­kuvassa Raja 1918 sekä Dome Karu­kosken toisessa pitkässä ohjauksessa Tummien perhosten koti.[3] Korpela on ääni­näytellyt animaatioissa kuten Autot (2006), Horton (2008) ja Autot 2 (2011). lähde?

Korpela sai ensimmäisen Jussi-palkintonsa vuonna 2008 parhaasta mies­pää­osasta elo­kuvassa Miehen työ, toisen elo­kuvasta Putoavia enkeleitä vuonna 2009 ja kolmannen elokuvasta Häiriötekijä vuonna 2016. Yhtä moneen pää­osa-Jussiin ovat yltäneet ennen häntä ainoastaan Lasse Pöysti ja Tauno Palo.[4]

Korpela palkittiin vuoden 2019 Moskovan elo­kuva­juhlilla parhaasta mies­pää­osasta elo­kuvassa Tyhjiö.[5]

Vuonna 2024 Korpelalle myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali.[6]

Tommi Korpela on kirjoittanut perho­kalastuksesta kertovan kirjan Perho­kalastuksen jäljillä: Incredible Fly Fishing with Hissu & Tommi yhdessä Kari Hieta­lahden kanssa. Kirja julkaistiin huhti­kuussa 2020.[7]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpela elää avo­liitossa näyttelijä Elina Knihtilän kanssa.[8] Heillä on yksi lapsi.[1]

Tommi Korpela harrastaa perho­kalastusta.[7] Hän on myös luonnon­suojelija. Hän on erikoistunut varsinkin Suomen vaellus­kala­kantojen sekä saimaan­norpan suojeluun.[9]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tommi Korpelan filmografia ja esiintymiset
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hieta­lahti, Kari & Korpela, Tommi: Perho­kalastuksen jäljillä: Incredible Fly Fishing with Hissu & Tommi. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 9789520410469

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Salonen, Essi: Tommi Korpela on kärsinyt koko ikänsä selkäongelmista, koska joutui lapsena silmätikuksi: "Poikkesin joukosta, ja siitä oli ikäviä seurauksia" Kotiliesi. 26.12.2023. Viitattu 14.3.2024.
  2. ↑ Korpela, Tommi Ilona-esitys­tieto­kanta. Teatterin tiedotus­keskus. Viitattu 19.12.2014.
  3. ↑ Majasaari, Marja-Liisa: Tommi Korpela on ahkeroinut rooleissa jo yli 20 vuotta – mutta onko mies muuttunut? Katso kuvat! Ilta-Sanomat. 23.5.2015. Viitattu 14.3.2024.
  4. ↑ Tommi Korpelalle historiallinen Jussi – samaan yltänyt vain kaksi näyttelijää aiemmin MTV Viide. 19.3.2016. Arkistoitu 23.3.2016. Viitattu 19.3.2016.
  5. ↑ Natri, Santtu: Tommi Korpela voitti parhaan mies­pää­osan palkinnon Moskovan elo­kuva­juhlilla Yle Uutiset. 26.4.2019. Yleisradio Oy. Viitattu 26.4.2019.
  6. ↑ Wilhelm Brummer: Pro Finlandia -mitaleita taiteilijoille ja kirjailijoille 2024 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 3.12.2024. Viitattu 3.12.2024.
  7. ↑ a b Tammen kevään 2020 kirjat on julkistettu 19.11.2019. Tammi. Viitattu 22.2.2020.
  8. ↑ Tuomela, Minna: Tommi Korpela V. 2/2007. Sanoma Kaupunkilehdet. Arkistoitu 17.6.2022. Viitattu 27.1.2007.
  9. ↑ Juha Taskisen, Tommi Korpelan ja Kari Hieta­lahden Norppa­koulu opettaa alkeet – ”Kun norppa kuolee verkkoon, on se jo sinällään kalastajalle rangaistus” (maksullinen artikkeli) Länsi-Savo. 8.9.2019. Mikkeli: Kaakon Viestintä Oy. Viitattu 1.3.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]