Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 11. toukokuuta 1985 | ||
Syntymäpaikka | Tuusula, Suomi | ||
Pelipaikka | puolustaja puolustava keskikenttäpelaaja | ||
Pituus | 191 cm | ||
Junioriseurat | |||
1995 | Valtti | ||
1996–1997 | FinnPa | ||
1998–1999 | HJK | ||
2000–2002 | Jokerit | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2002 | Atlantis | 4 | (0) |
2003–2006 | FC Espoo | 47 | (2) |
2007 | Allianssi Vantaa | – | (–) |
2010 | Philadelphia Union | 1 | (0) |
2010 | → Harrisburg City Islanders | 1 | (0) |
2011–2013 | Fort Lauderdale Strikers | 70 | (0) |
2014 | Carolina RailHawks | 6 | (0) |
Yhteensä | 129 | (2) | |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 7. helmikuuta 2016. |
Toni Kenneth Ståhl (s. 11. toukokuuta 1985 Tuusula) on suomalainen jalkapalloilija, joka edustaa North American Soccer Leaguen Carolina RailHawksia. Kaudet 2006–2009 hän pelasi NCAA-yliopistosarjassa Connecticutin yliopiston joukkueessa Huskiesissa ja kaudella 2010 Major League Soccerin Philadelphia Unionissa. Pelipaikaltaan hän on puolustava keskikenttäpelaaja tai keskuspuolustaja.
Suomessa Ståhl pelasi B-junioriksi asti Helsingin Jalkapalloklubissa, josta hän siirtyi suoraan miesten peleihin Atlantikseen.[1] Yhden Atlantis-kauden jälkeen Ståhl pelasi kolme vuotta FC Espoossa. Jatkuvista loukkaantumisista kärsinyt Ståhl katsoi uranäkymänsä Suomessa heikoiksi ja muutti Yhdysvaltoihin Connecticutin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, missä hänen jalkapallouransa kuitenkin lähti uuteen nousuun.[2]
Ensimmäisenä vuonnaan Yhdysvalloissa Ståhl valittiin Big East -konferenssin vuoden tulokkaaksi, seuraavana kolmena vuonna konferenssin tähdistöjoukkueeseen ja seniorivuonnaan lisäksi Big Eastin vuoden keskikenttäpelaajaksi. Hän sai myös maanlaajuista tunnustusta päästyään semifinalistien joukkoon vuoden parhaalle yliopistojalkapalloilijalle annettavan Hermann Trophyn ehdokasvalinnoissa.[3][4]
Joulukuussa 2009 Ståhl allekirjoitti 1 + 4 vuoden mittaisen sopimuksen Pohjois-Amerikan ammattilaisliigan Major League Soccerin kanssa. Sopimuksessa on optio siirtymisestä Euroopan sarjoihin. Ruotsalainen Halmstad ja tanskalainen Aalborg tarjosivat Ståhlille sopimusta, ja englantilainen Burnley, jonka testissä hän kävi heinäkuussa 2009 joukkueen leireillessä Yhdysvalloissa, oli hänestä kiinnostunut, mutta hän päätti jäädä Yhdysvaltoihin.[2]
»Mietin kyllä pitkään mitä pitäisi tehdä, mutta halusin jäädä MLS-liigaan, koska olen nähnyt kuinka paljon jalkapallon suosio on mennyt täällä eteenpäin. Jenkkien pääsarja on minulle iso haaste ja olen todella tyytyväinen sopimukseeni.»
(Urheilulehti, 17.12.2009[2])
14. tammikuuta 2010 järjestetyssä MLS SuperDraft -varaustilaisuudessa Ståhlin joukkueeksi varmistui liigan tulokas Philadelphia Union, joka varasi hänet toisen kierroksen ensimmäisenä, numerolla 17.[5] Hän on ensimmäinen liigaan varattu suomalainen. Ennen häntä liigassa ovat pelanneet Simo Valakari ja Antti Sumiala.
Ståhl teki ensiesiintymisensä MLS:ssä kauden 2010 avauskierroksella 25. maaliskuuta Seattle Soundersia vastaan. Avauskokoonpanossa olleen Ståhlin ottelu päättyi 41. minuutilla kahta varoitusta seuranneeseen ulosajoon.[6] Ottelu jäi hänen ainoakseen MLS:ssä kaudella 2010.[7] Huhtikuussa Ståhl pelasi Unionin kanssa U.S. Open Cupin ottelussa ja yhden USL Second Divisionin ottelun lainalla Unionin yhteistyöjoukkueessa Harrisburg City Islandersissä,[8][9] mutta muutoin esiintymiset rajoittuivat harjoitusotteluihin. Union suojasi Ståhlin marraskuussa 2010 järjestetyltä MLS Expansion Draftilta,[10] mutta tammikuussa 2011 seura ilmoitti, että se ei käytä hänen sopimusoptiotaan.[11]
Ennen kautta 2011 Ståhl kävi koeajalla muun muassa Allsvenskaniin palanneessa ruotsalaisessa IFK Norrköpingissä,[12] mutta teki lopulta sopimuksen Yhdysvaltain ja Kanadan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla North American Soccer Leaguessa pelanneen Fort Lauderdale Strikersin kanssa huhtikuussa 2011.[13] Kaudella 2011 Ståhl oli joukkueensa kolmanneksi eniten minuutteja pelannut pelaaja,[14] ja hänet valittiin joukkuetoverinsa ja puolustajakollegansa Lance Laingin kanssa liigan Best XI -tähdistöjoukkueeseen.[15] Strikers sijoittui NASL:n runkosarjassa neljänneksi ja ylsi pudotuspeleissä liigan loppuotteluun, jossa Minnesota Stars oli kuitenkin vahvempi.[16]