Tornikotilot (Turritellidae) on kotiloihin kuuluva nilviäisheimo. Heimon lajeja tavataan merivesistä[1].
Tornikotilot jaetaan viiteen alaheimoon ja 19 sukuun[1]. Lajeja on noin 125–150. Tornikotiloiden kuori on muodoltaan pitkä, kapea, kartiomainen ja kierteinen. Jollain lajeilla kierteisyys on hyvin löyhäselvennä. Kuoren sulkulevy on pyöreä, ja sen reunassa on sukasia. Heimon lajien jalka on suhteellisen lyhyt ja pää suuri. Silmät sijaitsevat pitkien tuntosarvien päissä.[2][3][4][5][6][7]
Tornikotiloita tavataan maailmanlaajuisesti lämpimistä ja lauhkeista meristä. Ne elävät hiekka- tai mutapohjaisilla alueilla tai koralliriutoilla matalista vesistä aina 500 metrin syvyyteen. Ne kaivautuvat usein pohjaan. Tornikotilot suodattavat vedestä eloperäisiä hiukkasia ravinnokseen.[2][5][7]
- ↑ a b c d Turritellidae World Register of Marine Species. Viitattu 23.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b John W. Tunnell, Jean Andrews, Noe C Barrera, Fabio Moretzsohn: Encyclopedia of Texas Seashells, s. 135. Texas A&M University Press, 2010. ISBN 978-1-60344-141-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2022). (englanniksi)
- ↑ R. Tucker Abbott, Percy A. Morris: A Field Guide to Shells, s. 155. Houghton Mifflin Harcourt, 1995. ISBN 9780618164394 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2022). (englanniksi)
- ↑ J. D. Fish, S. Fish: A Student's Guide to the Seashore, s. 211. Cambridge University Press, 2011. ISBN 9780521720595 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Family Turritellidae - turret shells SeaLifeBase. Viitattu 23.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Ellen E. Strong, Donald J. Colgan, John M. Healy, Charles Lydeard, Winston F. Ponder & Matthias Glaubrech: Phylogeny of the gastropod superfamily Cerithioidea using morphology and molecules. Zoological Journal of the Linnean Society, 2011, 162. vsk, nro 1, s. 43–89. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Warren D. Allmon: Natural History of Turritelline Gastropods (Cerithiodea: Turritellidae): A Status Report. Malacologia, 2011, 54. vsk, nro 1-2, s. 159-202. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.11.2022. (englanniksi)