Totuuden evankeliumi | |
---|---|
Totuuden evankeliumia, Nag Hammadin koodeksin I sivu 17. |
|
Kirjailija | tuntematon |
Kieli | muinaiskreikka, kopti |
Genre | evankeliumi |
Julkaistu | n. 140–180 |
Suomennos | |
Suomentaja | Ismo Dunderberg |
Kustantaja | WSOY |
Julkaistu | 2005 |
ISBN | 951-0-30859-5 |
Sarja: Nag Hammadin kirjasto | |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Totuuden evankeliumi, joskus myös Valentinoksen evankeliumi, on Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva gnostilainen kirjoitus. Se on yksi Nag Hammadista löydetyistä varhaiskristillisistä kirjoituksista (koodeksi I, kirja 3; ja koodeksi XII, kirja 2).[1]
Kirjoitus on ajoitettu noin vuosiin 140–180. Sen alkuperäinen kieli on kreikka.[2] Nag Hammadista tunnetaan tekstin koptinkielinen käännös.
Irenaeus tunsi samannimisen evankeliumin ja hyökkäsi sen gnostilaista sisältöä vastaan julistaen sen harhaoppiseksi. Hän sanoi sen olevan yksi Valentinoksen oppilaiden teoksista. Tutkijat ovat yleisesti Irenaeuksen kanssa samaa mieltä siitä, että kirjoitus on valentinolainen, koska se muistuttaa hyvin paljon Valentinoksen ja hänen seuraajiensa teoksia. Tämän vuoksi evankeliumille on annettu joskus myös Valentinoksen nimi.[3]
Evankeliumi on kirjoitettu koptin kielellä taitavan runollisesti. Sen teemat esiintyvät syklisesti. Näiden seikkojen vuoksi sitä pidetään yhtenä Nag Hammadin löydön parhaimmista. Sitä arvostetaan sekä kirjallisena työnä että gnostilaisena eksegeesinä kanonisista ja muista evankeliumeista.
Evankeliumi kuvaa gnostilaisen ajatuksen luomisesta ja pahan alkuperästä Sofian lankeamisen seurauksena, koska tietämättömyys synnyttää pelkoa ja pelko on sumu jossa virhe saa vallan. Tämän vuoksi Sofiasta tuli Norea. Tämän jälkeen Jumala lähetti Jeesuksen alas poistamaan tietämättömyyden, mutta Virhe (henkilöitynä) suuttuu ja naulaa Jeesuksen puuhun.
Evankeliumi kuvaa Jeesuksen opettajana saattamassa muut opettajat hämilleen. Hän sanoo heitä typeryksiksi, koska he yrittävät ymmärtää maailmaa analysoimalla lakia. Evankeliumi kuvaa tiedon pelastuksen tuojana. Pelastus on sama kuin ikuinen lepo, tietämättömyys on painajainen. Hyvän paimenen vertaus esitetään esoteerisellä tavalla. Roomalaisessa numerojärjestelmässä vasemmalla kädellä voitiin laskea lukuun 99 saakka, jolloin yksi lammas lisää ei merkinnyt ainoastaan yhtä lammasta lisää vaan siirsi laskutoimituksen oikealle kädelle. Nälkäisten ruokkiminen ja levon antaminen väsyneille selitetään hengellisesti nälkäisten ruokkimisella ja levon antamisella maailmaan väsyneille. Lepo saavutetaan pelastavan tiedon, gnosiksen, avulla.
Kirjoituksen loppuosa käsittelee Isän ja Pojan välistä suhdetta ja nimen suhdetta omistajaansa. Hyvänä esimerkkinä tästä on evankeliumin lause ”Isän nimi on Poika”, jota ei tullut tulkita niin, että ”Poika” oli nimi ”Isälle”, vaan esoteerisesti niin, että ”Poika” oli nimi, jonka Isä omisti.