Triumph (automerkki)

Triumph TR4 vuosimalli 1962, avo.

Triumph Motor Company oli brittiläinen autovalmistaja, joka aloitti toimintansa vuonna 1921. Nykyisin merkillä ei valmisteta enää autoja, vaan sen oikeudet omistaa BMW.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen autonsa, jonka nimi oli Triumph Light Car ja jossa oli 1,9 litrainen moottori, Triumph valmisti vuonna 1921. 1930-luvulla yhtiön nimi vaihtui Triumph Motor Companyksi. Pian markkinoille tuli malli nimeltä Dolomite. Toisen maailmansodan jälkeen yhtiön omistus siirtyi Standard Motor Companylle joka puolestaan siirtyi vuonna 1960 Leylandille. 1960-1970 luvulla Triumph valmisti sekä urheilu- että perheautoja. Triumpheja myytiin Suomessakin runsaasti ja varsinkin Triumph Herald oli yleinen suomalaisessa katukuvassa koko 1960-luvun ajan. Herald esiteltiin vuonna 1959 ja se oli tuotannossa 1970-luvun alkuun saakka. Ensimmäinen etuvetoinen Triumph oli vuonna 1965 esitelty 1300-malli. Siinä oli 1,3 litran moottori, joka kehitti 68 hevosvoiman tehon, ja säädettävä ohjauspyörä.[1] Vuonna 1981 alkoi viimeisen Triumph-mallin, Acclaimin valmistus - kyseessä oli tosin Honda Civic Triumph-merkillä. Merkkinä Triumph katosi vuonna 1984 ja Acclaim korvattiin Rover 200:lla.

Myynti Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Standard- ja Triumph-autot tulivat Suomessa tutuiksi 1950-luvun alusta lähtien, jolloin maahantuojana oli Korpivaara Oy. Standard Motor Companyn siirryttyä British Leylandin omistukseen merkin pääedustajaksi Suomessa vaihtui Sisu-kuorma- ja linja-autoja valmistanut Oy Suomen Autoteollisuus Ab. Varhaisin Triumphin henkilöautomalli Mayflower oli helppo tunnistaa sellaisen kerran nähtyään. Triumphin myynti lähti ripeään kasvuun Heraldin esittelyn myötä ja se nousi 20 eniten myydyn automerkin joukkoon vuonna 1964. Vuonna 1965 Triumph-henkilöautoja ensirekisteröitiin yhtä vaille 2 000 kappaletta. Triumphin tehdasjoukkueessa ajanut suomalainen Simo Lampinen sijoittui Triumph Spitfire -autolla vuoden 1965 Monte Carlo -rallissa kahdeksanneksi; muutoin Triumphin urheiluautot jäivät harvinaisuuksiksi niin kotimaan ralleissa kuin katukuvassa ylipäänsä. Vuoden 1969 lopussa rekisterissä oli hieman alle 8 000 Triumph-henkilöautoa, ja merkkikohtaisessa tilastossa Triumph oli 20. sijalla.[2] 1970-luvulla Triumphin myynti Suomessa laski vuosi vuodelta tarmokkaasta mainonnasta huolimatta, ja merkin maahantuonti loppui vuonna 1976. Vuoden 1979 lopussa Triumpheja oli rekisterissä enää noin 2 600 autoa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 255. Otava, 1967.
  2. ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 138–140. Helsinki: Alfamer Oy, 2002.
  3. ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 177–179. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
Triumph Motor Companyn aikajana, 1946 – 1984
Luokka 1940 1950 1960 1970 1980
6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4
Omistaja Standard Motor Companyn tytäryhtiönä Standard-Triumphin omistajana
Leyland Motors 		British Leylandin divisioona
Alempi keskiluokka Mayflower Herald
Toledo Acclaim
TR-10 1300 1500 1500 TC
Vitesse Dolomite
Ylempi keskiluokka 1800 Town & Country 2000 Saloon Renown 2000 / 2.5 PI 2000 / 2.5 PI / 2500
Convertible Stag
Coupé Italia GT6
Urheiluauto Spitfire
Roadster TR2 TR3 TR3A TR3B TR7
TR4 TR4A
TR5 TR6 TR8
TR250
Prototyypit TR-X · 20TS · Fury · TR7 Sprint