Triuridaceae
| Triuridaceae | |
|---|---|
 Lacandonia schismatica -lajin kukka |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Ylälahko: | Yksisirkkaiset Lilianae eli Monocotyledoneae |
| Lahko: | Pandanales |
| Heimo: |
Triuridaceae Gardner, nom. cons. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Triuridaceae on pieni trooppinen marraskasviheimo yksisirkkaisten Pandanales-lahkossa.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimon kasvit ovat sienijuuren varassa eläviä ja lehtivihreättömiä, enimmäkseen melko pieniä ruohoja, joilla toisinaan ei ole juurikarvoja ja joiden versot ovat kaljuja. Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat surkastuneita, joskus ne ovat tupellisia. Kukat sijaitsevat terttumaisissa kukinnoissa, ja niissä on toisinaan mesiäinen ja teräväkärkiset kehälehdet. Heteet voivat olla yhteen kasvaneita, palhot ovat tukevia. Erillisiä emilehtiä on vähintään kymmenen, niissä on täyteiset vartalot ja pensselimäiset tai sileät luotit. Siemenaiheet kiinnittyvät pohjaistukkaan. Siemenessä on runsas hemiselluloosainen endospermi.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Triuridaceae kasvaa kaikkialla tropiikissa[1].
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimo kuuluu Pandanales-lahkon kladiin, johon kuuluvat useimmat sen heimoista: Triuridaceae, Stemonaceae, kairapalmukasvit (Pandanaceae) ja panamapalmukasvit (Cyclanthaceae) – vain lumokkikasvit (Velloziaceae) jää sen ulkopuolelle. Kladin iäksi on arvioitu 103–62 miljoonaa vuotta.[1]
Triuridaceae koostuu yhdestätoista suvusta ja 50 lajista, jotka viedään kolmeen tribukseen. Aikaisemmin heimo vietiin usein sarpiokasvien (Alismataceae) ja sen sukulaisten yhteyteen erillisten emilehtiensä vuoksi; piirteen ajateltiin olevan alkukantainen.[1]
Heimoon kuuluvia fossiileja on tunnistettu noin 90 miljoonaa vuotta vanhoista kallioista New Jerseyssä. Ne olivat löydettäessä vanhimmat yksisirkkaisfossiilit, mutta nykyään vanhimmat tunnetut kuuluvat vehkakasveihin (Araceae), ja em. Triuridaceae-fossiilien identifioiminen on asetettu kyseenalaiseksi.[1]
Tribukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Triuridaceae-heimossa erotetaan kolme tribusta.[1]
1. Kupeaeae Cheek. Tribus käsittää kaksi sukua (Kupea ja Kihansia), joissa on kolme afrikkalaista lajia, jotka kasvavat Kamerunista Tansaniaan ulottuvalla alueella. Niillä ei ole lainkaan juurikarvoja. Kukinto on tähkä, ja kasvit ovat kaksikotisia. Kukat ovat vastakohtaisia, ja niissä on neljä teräväkärkistä, toisinaan kaksiliuskaista kehälehteä. Hedekukissa on neljä hedettä, joiden ponnet avautuvat poikittaisraoilla. Emikukkien vartalot sijaitsevat emien kärjessä, ja kussakin emissä on kaksi siemenaihetta. Hedelmä on avautumaton.[1]
Tribuksissa Sciaphileae ja Triurideae on vain yksi siemenaihe kussakin emilehdessä.[1]
2. Sciaphileae Miers. Tribus koostuu viidestä suvusta ja 40 lajista, joista 30 kuuluu sukuun Sciaphila. Tribus kasvaa enimmäkseen Vanhan maailman puolella, erityisesti Intiasta Malaijien saaristoon ulottuvalla alueella. Kasvit ovat tavallisesti yksikotisia; harvoin kukat ovat kaksineuvoisia. Kehälehtiä on neljä, kuusi tai kahdeksan, ja ne ovat teräväkärkisiä; niissä on toisinaan karvatupsut. Heteitä on kahdesta neljään tai kuusi, ja ponnet avautuvat tavallisesti poikittaisesti. Vartalo sijaitsee emin tyvellä gynobaasisesti. Hedelmä on tuppilo.[1]
3. Triurideae Miers. Tribuksessa on neljä sukua ja seitsemän lajia trooppisessa Amerikassa. Kasveilla on vain vähän tai ei ollenkaan juurikarvoja. Kukat ovat yksineuvoisia ja sijaitsevat tavallisesti kaksikotisesti. Kehälehtiä on kolme tai kuusi, niiden kärjet ovat hännällisiä. Hedekukissa on kolme tai kuusi hedettä, joiden ponnet avautuvat pitkittäin. Emikukkien vartalot kiinnittyvät emien kärkiin. Hedelmä on pähkylä.[1]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimossa on ainakin seuraavat suvut:[2]
- Andruris Schltr.
- Lacandonia E.Martinez & Ramos
- Peltophyllum Gardner
- Sciaphila Blume
- Seychellaria Hemsl.
- Soridium Miers
- Triuris Miers
Brasilialainen Lacandonia schismatica – sukunsa ainoa laji – on kukkamorfologialtaan omalaatuinen: heteet sijaitsevat emikiehkuran sisäpuolella. Sijainnistaan huolimatta heteet kehittyvät ennen emilehtiä, mikä on koppisiemenillä tavanomaista, ja onkin ehdotettu, että hetiö ja emiö ovat itse asiassa oikeilla paikoillaan ja vain näyttävät vaihtaneen paikkaa pohjuksen kärjen vääntymän vuoksi. Toisen selityksen mukaan kyseessä on ns. valekukka (pseudanthium) eli surkastunut kukinto, jossa kukat ovat surkastuneet pelkiksi emeiksi ja heteiksi. On viitteitä siitä, että Lacandonia tulisi sisällyttää Triuris-sukuun, mikä entisestään mutkistaisi kukan rakenteen ymmärtämistä. – Lacandonia kykenee myös itsepölytykseen. Siitepölyhiukkaset itävät jo ollessaan ponnen sisällä, ja siiteputket kasvavat kukan solukon läpi siemenaiheeseen. Heimossa lienee vallalla kärpäspölytys.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
