Tummaverkkoperhonen

Tummaverkkoperhonen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:
Erittäin uhanalainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Perhoset Lepidoptera
Alalahko:	Glossata
Osalahko:	Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo:	Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo:	Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo:	Aitotäpläperhoset Nymphalinae
Tribus:	Melitaeini
Suku:	Verkkoperhoset Melitaea
Laji:	diamina
Kaksiosainen nimi
Melitaea diamina (Lang, 1789)
Katso myös
Tummaverkkoperhonen Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) on täpläperhosten heimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen.

Koko ja ulkonäkö

Tummaverkkoperhosen siipien kärkiväli on noin 31–42 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpinta on suurelta osin mustanruskea, sillä tummat kirjaukset peittävät suurimman osan ruskeankeltaisesta pohjaväristä, erityisesti takasiivissä.

• 
  Koiraan yläpuoli
• 
  Koiraan alapuoli
• 
  Naaraan yläpuoli
• 
  Naaraan alapuoli

Levinneisyys ja lentoaika

Tummaverkkoperhonen on palearktinen laji, joka esiintyy Etelä-Euroopan länsiosista ja Keski-Euroopasta Fennoskandian eteläosiin sekä Venäjän ja Keski-Aasian kautta Siperiaan ja Amurille. Suomessa on paikallisia esiintymiä Pirkanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa.

Tummaverkkoperhonen on rauhoitettu Suomessa luonnonsuojeluasetuksella. Esiintymisalue on taantunut karjan laidunnuksen vähenemisen sekä niittyjen metsityksen seurauksena^[2]. Perhosen elinpaikkoja on talvella 2014 kunnostettu useissa kohteissa Pirkanmaalla. Esimerkiksi Viitapohjassa työtä tehtiin metsurityön lisäksi kaivinkoneen ja energiapuukauhan voimin. Niittyjen kunnostushankkeen toteutti Pro Agria Etelä-Suomi. Työn tilasi ja rahoitti Pirkanmaan ELY-keskus.^[3]

Lentoaika on touko–heinäkuussa yhtenä sukupolvena. Suomessa kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoliväliin.

Elinympäristö ja elintavat

Tummaverkkoperhosen elinympäristöä ovat kosteat ja heinikkoiset niityt ja rantaniityt, soiden pensaikkoiset reunat ja rantojen laidun- ja hakamaat. Laji viihtyy myös avoimien ojien pientareilla. Perhonen esiintyy usein myös vuoristoalueilla alppiniityillä 2 000 metrin korkeudelle asti. Levinneisyysalueellaankin perhosta tavataan vain paikoittain.

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat maitikat (Melampyrum), ratamot (Plantago), tädykkeet (Veronica) sekä rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis).

Lähteet

• Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6
• Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
• Melitaea nic.funet.fi. Viitattu 10.9.2009.

Viitteet

1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tummaverkkoperhonen – Melitaea diamina Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
2. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=173388&lan=FI
3. Tummaverkkoperhoselle raivattiin ja kaivettiin lisää elintilaa Ely-keskus. Viitattu 14.2.2014.

Aiheesta muualla

• Luontoportti: Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina)
• Suomen Perhoset: Tummaverkkoperhonen
• Perhosopas: Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina)^{[vanhentunut linkki]}
• HS.fi Uhanalaista tummaverkkoperhosta etsitään Pohjois-Satakunnasta^{[vanhentunut linkki]} (23. kesäkuuta 2010)
• UniProt, Taxonomy: Melitaea diamina (englanniksi)