Tuomaan teot

Tuomaan teot
Kirjailija tuntematon
Kieli syyria, muinaiskreikka (koinee)
Genre apostolien teot
Julkaistu 200-luku
Suomennos
Suomentaja Munkki Serafim
Kustantaja Suomen eksegeettinen seura
Julkaistu 2006
ISBN 978-951-9217-46-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tuomaan teot (lat. Acta Thomae) on Uuden testamentin apokryfisiin kirjoituksiin kuuluva gnostilainen kirjoitus, joka kertoo apostoli Tuomaan lähestysmatkoista Intiassa ja päättyy hänen marttyyrikuolemaansa. Kirjoituksen tunnetuimpia osia on Helmihymni, joka on usein erotettu erilliseksi tekstiksi.[1][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaan teot on kirjoitettu 200-luvulla oletettavasti Edessassa. Se on osa laajaa apostolien teoista kertovaa kirjallisuutta eli acta-kirjallisuutta, jota syntyi ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina. Lajityypin teokset yhdistelevät erilaisia legendoja ja kirjoitusajan tilanteeseen sovitettuja opetuksia. Tuomaan tekojen teksti itse esittää kirjoittajaksi apostoli Juudas Tuomaan.[2] Aiemmin kirjoittajana on pidetty usein Leukiosta, joka oli Epifanioksen mukaan Johanneksen kumppani,[3][4] ja jonka nimiin on laitettu useita apokryfisiä tekoja. Nykyisin tätä näkemystä ei kuitenkaan hyväksytä.

Tuomaan teot on viidestä tärkeimmästä acta-kirjallisuuden edustajasta ainoa kokonaisena säilynyt.[2] Se luetaan tutkimuksessa usein niin kutsuttuun Tuomas-kirjallisuuteen, johon kuuluvat myös Tuomaan evankeliumi, Tuomas Kilvoittelijan kirja ja Keskustelu Vapahtajan kanssa.[1]

Epifanios antaa ymmärtää, että Tuomaan tekoja luettiin laajalti 300-luvulla. Hänen lisäkseeen kirjoituksen mainitsee myös Augustinus. Kumpikin varoittaa teoksen harhaoppisuudesta: Epifanioksen mukaan se edusti enkratismia ja Augustinuksen mukaan manikealaisuutta.[2][5] Nykyisin kirjoitus on luettu löyhästi gnostilaisiin kirjoituksiin. Vaikka osa tekojen sisällöstä onkin harhaoppista tai sen rajoilla, sitä on käytetty vuosisatojen aikana paljon ortodoksisissa luostareissa. Se on vaikuttanut varsinkin perinteiseen käsitykseen Tuomaasta Intian apostolina.[5]

Kirjoitus on säilynyt kokonaisena syyrian ja kreikan kielillä, sen lisäksi siitä on säilynyt useita katkelmia. Tutkijoiden yleisimmän käsityksen mukaan teot kirjoitettiin alun perin syyriaksi ja käännettiin myöhemmin kreikaksi. Toisen vaihtoehton mukaan teot olisi kirjoitettu alun perin kreikaksi ja käännetty sitten syyriaksi. Tämän jälkeen alkuperäinen kreikankielinen teksti olisi hävinnyt, ja jäljellä on syyriankielisen tekstin lisäksi siitä takaisin kreikkaan käännetty teksti.[1][2][5]

Kreikankielisiä käsikirjoituksia on säilynyt 85, joista vanhin on 800-luvulta. Säilynyt kreikankielinen teksti sisältää enemmän gnostilaistyyppisiä ajatuksia, ja siksi ne, jotka pitävät syyriankielistä tekstiä varhaisempana, katsovat, että syyriankielistä tekstiä olisi siivottu gnostilaisuudesta, ja kreikankielinen teksti edustaisi tältä osin alkuperäisempää sisältöä.[2][5] Helmihymnin uskotaan olleen olemassa jo ennen muita Tuomaan tekoja. Se tunnetaan vain yhdestä syyriankielisestä käsikirjoituksesta 900-luvulta ja yhdestä kreikankielisestä käsikirjoituksesta 1000-luvulta.[2] Se oli suosittu varhaiskristittyjen parissa omana tekstinäänkin.

Ajoitus tekee Tuomaan teoista syyriankielisen kirkon varhaisimman säilyneen Raamatun ulkopuolisen tekstin.[2] Syyrian ja kreikan lisäksi Tuomaan teoista tai sen osista on ollut olemassa käännökset ainakin arabian, armenian, georgian, koptin, latinan ja etiopian kielille.[1][2]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaan teot kertoo apostoli Tuomaan saarnamatkoista ja hänen tekemistään ihmeistä Intiassa. Teoksessa on lukuisia saarna-, rukous-, hymni- ja siunausosioita. Näiden vuoksi tekstiin on päätynyt liitetyksi yhä lisää vastaavaa aineistoa, tunnetuimpana Helmihymni.[6]

Tekojen Tuomas saarnaa hyvin askeettista evankeliumia,[1] jossa herättää huomiota muun muassa hyvin kielteinen suhtautuminen seksin harjoittamiseeen jopa avioliitossa.[7] Tuomas (suomeksi ’Kaksonen’) esiintyy kirjoituksessa Jeesuksen identtisenä kaksosena, niin ettei aina ole selvää, näkevätkö ihmiset Jeesukselta näyttävän Tuomaan vai Tuomaalta näyttävän Jeesuksen.[8]

Kirjoitus koostuu 13 ”teosta” sekä lopussa olevasta kertomuksesta Tuomaan marttyyrikuolemasta.[6] Kreikankielinen teksti (samoin kuin suomennos) on lisäksi jaettu 170 jaksoon, joita käytetään teokseen viitattaessa.[5]

I teko

Apostolit jakavat tunnetun maailman keskenään lähetyskohteikseen. Tuomas kieltäytyy lähtemästä Intiaan, joka tulee arvalla hänen osakseen. Jeesus ilmestyy hänelle ja yrittää taivutella häntä matkaan, mutta Tuomas pysyy päätöksessään. Jeesus ilmestyy ihmishahmoisena ja myy Tuomaan Habban-nimiselle kauppiaalle, joka etsii puuseppää ja lupaa viedä Tuomaan Intiaan työskentelemään kuningas Gudnafarille. Matkalla Tuomas ja Habban osallistuvat paikallisen kuninkaan tyttären hääjuhliin. Tuomas laulaa siellä laulun, jonka aiheena on kristillinen kirkko. Tarjoilija hyökkää hänen kimppuunsa, mutta kuolee tämän seurauksena. Heprealainen huilunsoittajatar ja eräät vieraat taas kuuntelevat Tuomasta. Myös kuningas kiinnostuu Tuomaasta, ja pyytää häntä rukoilemaan morsiamen ja sulhasen puolesta. Jeesus ottaa Tuomaan muodon ja saarnaa hääparille, joka kääntyy kristityiksi ja pidättäytyy makaamasta keskenään hääyönään. Kuningas suuttuu tyttärensä kääntymyksestä tällaiseen enkratismiin, mutta Tuomas on jo ehtinyt jatkaa matkaansa kohti Intiaa. Tuomas saa yhä lisää seuraajia, jotka liittyvät hänen mukaansa.[6][9]

II teko

Habban ja Tuomas pääsevät päämääräänsä Intiaan ja Habban antaa Tuomaan kuningas Gudnafarille. Kuningas antaa Tuomaan tehtäväksi rakentaa itselleen uusi palatsi. Tuomas kuitenkin jakaa rakentamiseen tarkoitetut varat hyväntekeväisyyteen. Kun kuningas palaa eikä palatsia ole, hän vangitsee Tuomaan ja Habbanin. Kun kuninkaan veli Gad kuolee, hän saa havaita, että Tuomas olikin rakentanut palatsin taivaaseen. Gad lähetetään takaisin maan päälle, ja hän kertoo ihmeestä kuninkaalle. Niin kumpikin kääntyy ja viettää ehtoollista yhdessä Tuomaan ja muiden kanssa.[6][10]

III teko

Tuomas ja hänen seuraajansa kohtaavat nuorukaisen, jota oli purrut musta käärme. Tuomas saa käärmeen tunnustamaan demonisen luonteensa. Tuomas käskee käärmettä imemään myrkkynsä pois nuorukaisesta. Niin käärmee kuolee ja nuorukainen pelastuu. Lopussa lauletaan ylistyslauluja ja saarnataan enkraattisen elämäntavan eduista.[6][11]

IV teko

Aasinvarsa lähestyy Tuomasta kutsuen häntä Messiaan kaksoisveljeksi ja pyytää saada viedä hänet kaupunkiin. Tuomaan pyynnöstä aasi paljastaa olevansa sukua Bileamin aasille sekä sille aasille, jolla Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Tuomaan ratsastettua aasilla kaupunkiin se kuolee tehtävänsä täytettyään. Tuomas määrää mukanaan olleet hautaamaan aasin.[6][12]

V teko

Kaupungissa Tuomas tapaa naisen, jota rakkauden demoni on vaivannut viisi vuotta. Tuomas ajaa demonin pois, ja niin nainen ja eräitä muita kääntyy. Käännynnäiset viettävät ehtoollista.[6][13]

VI teko

Tuomas kohtaa nuorukaisen, jonka kädet kuihtuvat hänen yrittäessään ottaa vastaan ehtoollisen. Käy ilmi, että hän oli murhannut tytön, joka oli kieltäytynyt ryhtymästä elämään hänen kanssaan siveästi ja luopumasta miesten kanssa makaamisesta. Tuomas herättää tytön takaisin henkiin käyttäen tässä nuorukaisen omia käsiä, ja tyttö kertoo helvetin kauhuista. Lopuksi lauletaan jälleen hymnejä ja saarnataan.[6][14]

VII teko

Sifur-niminen sotilas pyytää Tuomasta parantamaan vaimonsa ja tyttärensä, joita demonit ovat vaivanneet kolme vuotta. Tuomas nimittää diakonin ja rukoilee, ja lähtee sitten Sifurin matkaan.[6][15]

VIII teko

Tuomaan ja Sifurin vaunuja vetävät eläimet väsyvät, ja Tuomas ottaa tehtävään lauman villiaaseja. Tuomas lähettää yhden aaseista Sifurin kotiin ajamaan demonit pois. Sifurin vaimo ja tytär ovat kuin kuolleita. Tuomas alkaa keskustella demonien kanssa. Hän ja aasi laulavat hymnejä, ja lopuksi Tuomas herättää naiset ja lähettää aasit pois kaupungista.[6][16]

IX teko

Mygdonia-niminen ylhäisönainen kääntyy Tuomaan saarnojen seurauksena ja kieltäytyy makaamasta miehensä Karišin kanssa. Kariš ajattelee Tuomaan olevan velho, joka on noitunut hänen vaimonsa, ja vie apostolin kuningas Mazdain eteen. Tuomas vangitaan ja tuomitaan kuolemaan. Kaksi käsikirjoitusta, Vallicellanus B 35 ja British Library Add. 14, 645, liittävät Helmihymnin kirjoituksen tähän kohtaan. Se tunnetaan myös nimellä Apostoli Juudas Tuomaan hymni intialaisten maassa. Syyriankielinen teksti sisältää Helmihymnin jälkeen myös ylistysrukouksen nimeltä Apostoli Tuomaan ylistys. Lopussa Kariš palaa kotiin luullen, että Mygdonia olisi parantunut ”noituudesta”, mutta joutuu pettymään.[6][17]

X teko

Tuomas tulee salaa Mygdonian ja hänen palvelijansa Narkian luokse. Hän kastaa heidät kummatkin ja he viettävät yhdessä ehtoollista. Mazdai ja Kariš uhkaavat edelleen Tuomasta, mutta mikään ei saa Mygdoniaa luopumaan. Tuomas kastaa Sifurin ja hänen perhekuntansa, ja he viettävät ehtoollista.[6][18]

XI teko

Mazdai laittaa vaimonsa Tertian käymään Mygdonian luona siinä tarkoituksessa, että Mygdonia palaisi vanhaan elämäntapaansa. Sen sijaan Tertia kääntyy ja palaa Mazdain luokse käännyttääkseen hänet Tuomaan elämäntapaan. Mazdai ja Kariš vangitsevat Tuomaan uudelleen.[6][19]

XII teko

Kuningas määrää poikansa Vizanin johtamaan sotilaita, jotka vartioivat Tuomasta. Vizan vakuuttuu Tuomaan sanomasta ja pyrkii auttamaan hänet pakoon. Mazdai suuttuu ja määrää, että Tuomasta tulee kiduttaa laittamalla hänet seisomaan kuumille raudoille. Tätä yritettäessä puhkeaa vesivirta, joka estää Tuomasta vahingoittumasta. Kun vesi uhkaa hukuttaa koko palatsin, kuningas pyytää Tuomasta pysäyttämään tulvan. Tuomas viedään takaisin vankilaan, ja hän esittää saarnoja ja rukouksia.[6][20]

XIII teko ja Tuomaan marttyyrikuolema

Vizan pyytää Tuomasta parantamaan vaimonsa Manašarin, jonka kanssa on elänyt siveellisesti. Tuomas parantaa hänet ja kastaa Vizanin perhekunnan ja kaikki paikalla olevat. Tuomas palaa vankilaan. Mazdai määrää, että Tuomas pitää viedä kaupungin ulkopuolella, missä kuolemaantuomio pantaisiin toimeen. Tuomas saarnaa ja rukoilee ja nimittää Sifurin papiksi ja Vizanin diakoniksi. Tämän jälkeen sotilaat surmaavat hänet peitsillään, ja hänet haudataan kuningashautoihin.[6][21]

Tuomas ilmestyy Sifurille ja Vizanille ja rohkaiseee heitä palaamaan kaupunkiin. Mazdai ja Kariš koettelevat edelleen vaimojaan, mutta eivät saa näitä luopumaan siveydestä. Myöhemmin Mazdain pojan kimppuun käy demoni. Tuomas ilmestyy Mazdaille ja sanoo, että poika voidaan parantaa. Mazdai ottaa maata paikasta, jossa Tuomaan luut olivat levänneet, ja käyttää sitä parantaakseen poikansa. Mazdai kääntyy ja liittyy muihin käännynnäisiin.[6][21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Munkki Serafim: ”Esipuhe”. Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. i–iv.
  2. ↑ a b c d e f g h i Elliott, J. K.: The Apocryphal New Testament: A Collection of Apocryphal Christian Literature in an English Translation, s. 439–442. OUP Oxford, 2005. ISBN 9780198261810
  3. ↑ Epifanios: Panarion (Adversus haereses) LXI.1, LXIII.2.
  4. ↑ Fortescue, Adrian: Greece Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Munkki Serafim: ”Johdanto: Tuomaan teot ja syyrialainen kristillisyys”. Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 111–119.
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Henry, Jonathan: Acts of Thomas e-Clavis: Christian Apocrypha. North American Society for the Study of Christian Apocryphal Literature. Viitattu 10.5.2021.
  7. ↑ Munkki Serafim: ”Johdanto: Tuomaan teot ja syyrialainen kristillisyys”. Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 55–60.
  8. ↑ Munkki Serafim: ”Johdanto: Tuomaan teot ja syyrialainen kristillisyys”. Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 40–47.
  9. ↑ Tuomaan teot I (1–16). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 123–134.
  10. ↑ Tuomaan teot II (17–29). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 135–144.
  11. ↑ Tuomaan teot III (30–38). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 145–155.
  12. ↑ Tuomaan teot IV (39–41). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 156–158.
  13. ↑ Tuomaan teot V (42–50). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 159–167.
  14. ↑ Tuomaan teot VI (51–61). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 168–178.
  15. ↑ Tuomaan teot VII (62–67). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 179–183.
  16. ↑ Tuomaan teot VIII (68–81). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 184–196.
  17. ↑ Tuomaan teot IX (82–118). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 197–235.
  18. ↑ Tuomaan teot X (119–133). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 236–247.
  19. ↑ Tuomaan teot XI (134–138). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 248–251.
  20. ↑ Tuomaan teot XII (139–149). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 252–262.
  21. ↑ a b Tuomaan teot XIII (150–158) & Pyhän ja kunniallisen apostoli Tuomaan marttyyrikuolema (159–170). Teoksessa Tuomaan teot 2006, s. 263–279.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuomaan teot. (Johdanto ja käännös munkki Serafim. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 91) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2006. ISBN 978-951-9217-46-8
  • Tuomaan tekojen Helmihymni. Johdanto, käännös ja selitykset Tapani Harviainen. Teoksessa Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus – gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, s. 339–351. (2. täydennetty painos) Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Acts of Thomas. Teoksessa Elliott, J. K.: The Apocryphal New Testament: A Collection of Apocryphal Christian Literature in an English Translation. OUP Oxford, 2005. ISBN 9780198261810
  • The Acts of Thomas. (Introduction, Text, and Commentary by A. F. J. Klijn. Novum Testamentum Supplements Series, nide 108) Brill, 2003. ISBN 9789004129375

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bremmer, Jan N. (toim.): The Apocryphal Acts of Thomas. (Studies on early Christian apocrypha, nide 6) Peeters Publishers, 2001. ISBN 9789042910706

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]