Tuomas Iisalo | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Tuomas Iisalo |
Syntynyt | 29. heinäkuuta 1982 Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Koripalloilija | |
Lempinimi | Loviisan pommittaja[1] |
Pelipaikka | Heittävä takamies |
Pituus | 195 cm |
Paino | 88 kg |
Pelaajaura | |
Seurajoukkueet | |
2000–2003 2003–2006 2006–2009 2009–2011 2011–2012 2012–2014 |
Kouvot Espoon Honka Kouvot Espoon Honka Torpan Pojat Tapiolan Honka |
Maajoukkueet | |
2006–2011 | Suomi |
Ottelut (pisteet) | 57 (144) |
Valmennusura | |
2014–2015 2016–2021 2021–2023 2023– |
Tapiolan Honka Crailsheim Merlins Telekom Baskets Bonn Paris Basketball |
Aiheesta muualla | |
FIBA | |
Tuomas Iisalo (s. 29. heinäkuuta 1982 Helsinki) on suomalainen koripallovalmentaja ja aktiiviuransa lopettanut koripalloilija. Hän edusti pelaajana kausina 2012–2014 Korisliigassa pelannutta Tapiolan Honkaa jossa jatkoi kauden verran päävalmentajana Korisliigassa päätettyään peliuransa keväällä 2014. Hän on valmentanut myös Saksan pääsarjassa. Pelaajana Iisalo saavutti kolme SM-mitalia ja yhden Suomen cupin. Hän edusti myös Suomen maajoukkuetta saavuttaen Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 2011.
Iisalon kasvattajaseura on loviisalainen Hokki Basket. Hän aloitti pääsarjauransa Kouvoissa, missä pelasi vuodet 2000–2003 saavuttaen Suomen cupin hopeaa vuonna 2001. Kaudella 2002–2003 Iisalo onnistui kolmen pisteen heitoissaan yli 40-prosenttisesti, mistä hän sai lempinimen "Loviisan pommittaja".[1] Vuodet 2003–2006 Iisalo edusti Espoon Honkaa, joka sijoittui SM-pronssille vuonna 2006. Vuosiksi 2006–2009 Iisalo siirtyi takaisin Kouvoihin, joka saavutti kaudella 2007–2008 hopeaa sekä Korisliigasta että Suomen cupista. Vuosiksi 2009–2011 Iisalo siirtyi jälleen Espoon Honkaan jossa juhli Suomen cupin voittoa vuonna 2009. Kauden 2011–2012 Iisalo pelasi Torpan Pojissa, joka saavutti kauden päätteeksi SM-pronssia. Pelaajauransa viimeisen kauden 2013–2014 Iisalo pelasi Tapiolan Hongassa. Kauden aikana Iisalo pelasi uransa suurimmalla peliajalla, yli 32 minuuttia ottelua kohden. Runkosarjassa hän teki uransa korkeimmat tilastolukemat levypalloissa (3,7 ottelua kohden) ja syötöissä (2,0).[2]
Suomen koripallomaajoukkueessa Iisalo pelasi 57 miesten maaottelua vuosina 2006–2011. Hän kuului Suomen kokoonpanoon sen voitettua vuonna 2011 ensimmäisen Pohjoismaiden mestaruutensa 28 vuoteen.[3]
Päätettyään pelaajauransa keväällä 2014 Tapiolan Hongassa Iisalo siirtyi joukkueen päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella. Hän oli vastannut Hongan miesten edustusjoukkueen fysiikkavalmennuksesta kaksi edellistä kautta. Lisäksi Iisalo oli kerännyt valmennuskokemusta nuortenjoukkueista.[4] Hongan kausi oli vaikea muun muassa joukkueelle erittäin tärkeän pelaajan Ronnie Clarken oltua pitkän aikaa loukkaantuneena.[5] Kauden päätyttyä Hongan edustusjoukkueen taustayritys haettiin vielä konkurssiin.[6]
Iisalo jatkoi Hongassa alkukauden 2015–2016 valmentaen seuran B-junioreita. Maaliskuussa hän siirtyi nopealla aikataululla Saksan pääsarjaan Crailsheim Merlinsin päävalmentajaksi. Tappioputkessa olleen Merlinsin tavoite oli sarjapaikan säilyttäminen Iisalon avustuksella.[7][8] Jo huhtikuussa Merlins teki Iisalon kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[9] Seura putosi pääsarjasta vuonna 2016 mutta palasi sinne Iisalon valmentamana vuonna 2018.[10]
Iisalon valmentama Telekom Baskets Bonn voitti vuonna 2023 Mestarien liigan.[11] Tämän jälkeen hän siirtyi ranskalaisen Paris Basketballin päävalmentajaksi.[12]
Iisalon veli[13] Joonas Iisalo on myös koripallovalmentaja ja kilpauransa päättänyt koripalloilija.[14] Veljesten isosisko on kirjailija Meri Valkama. Hän voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021 romaanillaan Sinun, Margot (WSOY 2021).
Sisarusten isoisä Aulis Iisalo taisteli menestyksekkäästi talvisodassa ja jatkosodassa. Hänelle ehdotettiin ansioistaan Mannerheim-ristiä, mutta esitys ei mennyt läpi. Sen sijaan Aulis Iisalon veljet Pentti Iisalo ja Tauno Iisalo ovat Mannerheim-ristin ritareita.[15][16]
Tuomas Iisalo on naimisissa ja heillä on kolme lasta.[17]