Tuonensiipi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Ritariperhoset Papilionidae |
Alaheimo: | Apolloperhoset Parnassiinae |
Tribus: | Luehdorfiini |
Suku: | Bhutanitis |
Laji: | lidderdalii |
Kaksiosainen nimi | |
Bhutanitis lidderdalii |
|
Katso myös | |
Tuonensiipi[2] (Bhutanitis lidderdalii) on Himalajan seuduilla tavattava harvinainen ja kookas päiväperhoslaji. Se kuuluu CITES-sopimuksen II liitteessä mainittuihin lajeihin[3].
Etusiivet ovat varsin pitkänomaiset ja kärjestään pyöristyneet. Pohjaväri on mustanruskea tai -harmaa ja siiven poikki kulkee ohuiden, kellanvalkeiden juovien rivi. Osa juovista kuitenkin sulautuu yhteen siiven keskiosassa. Takasiivet ovat kapeatyviset, tyvestä ja etuosasta väritykseltään etusiipien kaltaiset, mutta siiven kärkiosassa on laaja punainen alue, jonka kohdalla kulkee mustalla pohjalla harmahtavien, valkoteräisten silmätäplien rivi. Aivan siiven reunassa on oransseja täpliä ja kärjessä on kolme pitkää, teräväkärkistä kannusta. Ruumis on hoikka ja takaruumiin selkäpuolella kulkee selviä poikkivöitä. Siipiväli 9,2–10,0 mm.[4][5][6]
Perhosen sanotaan tuoksuvan miellyttävältä.[7]
Lajin levinneisyys kattaa alueen Bhutanista, Intian koillisista osavaltioista ja Myanmarin pohjoisosista Kiinan Yunnaniin ja Sichuaniin sekä idässä Thaimaahan ja Vietnamiin saakka.[8], mikä tekee siitä selvästi sukunsa yleisimmän ja laajimmalle levinneen lajin[9]. Pohjois-Thaimaassa elänyt populaatio alalajista B. l. ocellatomaculata on ilmeisesti hävinnyt. Perhoset lentävät kahtena sukupolvena ensin touko-kesäkuussa ja toisen kerran elokuusta lokakuulle.[7]
Laji lentää vuoristoniityillä ja metsien aukkopaikoilla.[5] Se suosii ilmeisesti vuoristoharjanteita laaksopaikkojen sijaan. Perhoset viihtyvät latvuksissa, niiden lentotapa on rauhallinen ja perhoset käyvät kukilla. Lepäävä perhonen pitää siipiään useimmiten levitettynä.[7] Laji kärsii elinympäristöjen tuhoutumisesta[9], mutta se ei kuulu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisten lajien listalle[10].
Toukka elää useilla piippuköynnöksillä (Aristolochia).[8]