Tupsukekomuurahainen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
Osalahko: | Myrkkypistiäiset Aculeata |
Yläheimo: | Muurahaismaiset Formicoidea |
Heimo: | Muurahaiset Formicidae |
Alaheimo: | Suomumuurahaiset Formicinae |
Tribus: | Formicini |
Suku: | Formica |
Alasuku: | Kekomuurahaiset Formica |
Laji: | aquilonia |
Kaksiosainen nimi | |
Formica aquilonia |
|
Katso myös | |
Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen.[3][4] IUCN luokittelee lajin maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi.[1] Tupsukekomuurahainen on Suomessa elinvoimainen.[5]
Tupsukekomuurahainen on ulkonäöltään ja elintavoiltaan samantyyppinen kuin monet muutkin kekomuurahaislajit.[6]
Skandinaviassa työläisen pituus on 4–8,5 mm, kuningattaren ja kuhnurin pituus 8–10 mm.[7] Lajin työläiset ovat muiden kekomuurahaisten tapaan väritykseltään punaruskeita. Selkäpuoli on vaaleampi kuin osittain tumma pää ja perä.[8] Kuningattaret ovat puna-ruskeita ja kuhnurit mustia.[6]
Lajin erottaminen lähilajeista kaljukekomuurahainen, punakekomuurahainen ja karvakekomuurahainen perustuu lähinnä keskimääräiseen karvojen määrään selässä ja pään takareunassa.[7][9] Tupsukekomuurahainen on yksi vähiten aggressiivinen kekomuurahaislaji.[9]
Tupsukekomuurahainen pesii koko Suomessa. Lajin maailmanlaajuinen levinneisyys ulottuu Fennoskandiasta Siperian itäosiin ja Euroopassa etelässä Skotlannin pohjoisosiin ja Alpeille saakka.[8]
Laji esiintyy enimmäkseen havumetsissä, mutta myös puisilla soilla ja alppiniityillä. Laji viihtyy metsän reunalla, jossa aurinko pääsee lämmittämään pesää. [8] [7] Useita kekoja voi sijaita samassa metsässä lähekkäin. [7] Ne muodostavat usein yhteisön, joiden suurissa keoissa voi olla satoja munivia kuningattaria. Suuret pesät voivat olla yli kaksi metriä korkeita.[6] Suomessa pesien keskikorkeus on noin puoli metriä.[3]
Kuten muutkin kekomuurahaiset, tupsukekomuurahaiset lypsävät kirvojen mesikastetta eli makeaa ulostetta ja suojelevat karjaansa tehokkaasti. Lisäksi ne käyttävät ravintonaan keräämiään hyönteisiä.[6]