UPIC (Unité Polyagogique Informatique du CEMAMu) on Iannis Xenakisin suunnittelema laite, joka muuttaa piirustuslaudalle piirretyn kuvan äänimuotoon. Se kehitettiin Pariisin matemaattisen ja automaattisen musiikin tutkimuskeskuksessa (Centre d'Etudes de Mathématique et Automatique Musicales).
Xenakis käytti laitetta muun muassa teoksessaan Mycènes Alpha (1978). Sitä on käyttänyt myös muut elektronimusiikin säveltäjät, kuten Jean-Claude Risset (Saxatile, 1992), Takehito Shimazu (Illusions in Desolate Fields, 1994) ja Curtis Roads.
UPIC:ssa on vektorinäyttöiseen tietokoneeseen yhdistetty piirustuslauta. Se on toiminnaltaan samankaltainen myöhemmin kehitetyn Fairlight CMI -syntetisaattorin kanssa, sillä molemmissa käyttäjä piirtää aaltomuodot sekä äänenvoimakkuuden, jotka tietokone tulkitsee. Aaltomuotojen lisäksi käyttäjä piirtää myös sävellyksen. Laudalla x-akseli kuvaa sävellyksen pituutta ja y-akseli sävelkorkeutta. Sävellyksiä voi myös venyttää, transponoida sekä kääntää päinvastaisiksi, ja niitä voi editoida erilaisin algoritmein. Systeemin avulla voi esittää myös elävää musiikkia reaaliajassa liikuttamalla piirrintä laudalla.
UPIC on myöhemmin päivitetty hyödyntämään myös digitaalisesti samplattua äänimateriaalia puhtaasti syntetisoitujen äänten ohella.