UR-100N

UR-100N on Venäjän käytössä oleva mannertenvälinen ballistinen ohjus. Sen Nato-koodi on SS-19 Stiletto.

Sen kehitystyö alkoi Neuvostoliitossa vuonna 1970 OKB-52-suunnittelutoimistossa. Ohjuksen lentokokeet tehtiin vuosina 1973-1975. UR-100N on neljännen sukupolven siilosta laukaistava nesteajoainetta käyttävä mannertenvälinen ballistinen ohjus. Sitä varten jouduttiin rakentamaan uudet siilot, koska se ei sopinut UR-100-ohjuksen siiloihin. UR-100N tuli Neuvostoliiton asearsenaaliin 1974 alkaen. Vuonna 1978 ohjuksia oli tuolloin siiloissa 180 kappaletta.

Vuonna 1976 alkoi siitä kehitetyn version UR-100NUTTH suunnittelu. Lentokokeet tapahtuivat viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1979 UR-100UTTH tuli palveluskäyttöön. Vuonna 1983 se oli korvannut vanhempia ohjuksia. Tuolloin UR-100UTTH-ohjuksia oli siiloissa 360 kappaletta. Tämä luku laski vuoteen 1991 mennessä 300:aan. Osa Ukrainan alueella olleista ohjuksista tuli Venäjän hallintaan.

Venäjä säilytti käytössä 170 ohjusta muutettuna vastaamaan aserajoitussopimusten sisältöä, jossa niihin sallittiin kuhunkin vain yksi ydinkärki. Ohjusten määrä laskee kohti 50:ntä vuoteen 2010 mennessä. Yhdysvaltain ohjuspuolustusaloitteen saadessa George W. Bushin hallinnolta enemmän rahoitusta kuin 1990-luvulla, Venäjä ainakin uhkasi 2000-luvun alussa muuntaa ohjukset takaisin monta ydinkärkeä kuljettaviksi.

Aiheesta muualla

http://www.missilethreat.com/missiles/ss-19-mod-1_russia.html (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
http://www.missilethreat.com/missiles/ss-19-mod-2_russia.html (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
http://www.fas.org/nuke/guide/russia/icbm/ur-100n.htm
http://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/ur-100n.htm
http://www.astronautix.com/lvs/ur100n.htm
http://www.russianspaceweb.com/rockot.html
http://www.military.cz/russia/icbm/rakety/ur100n/ur100n.htm