USS Chenango (CVE-28)
| USS Chenango | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Sun Shipbuilding and Dry Dock Company, Chester, Pennsylvania |
| Kölinlasku | 10. heinäkuuta 1938 |
| Laskettu vesille | 1. huhtikuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön |
AO-31: 20. kesäkuuta 1941 ACV-28: 19. syyskuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | 14. elokuuta 1946 |
| Loppuvaihe | myyty 12. helmikuuta 1960 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
11 600 t (standardi) 24 665 t (max) |
| Pituus | 169 m |
| Leveys | 34,82 m |
| Syväys | 9,86 m |
| Nopeus | 18 solmua |
| Miehistöä | 1 080 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x 5"/51 ilmatorjuntatykkiä 8 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä 12 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä 25 lentokonetta |
USS Chenango (runkonumerot AO-28, ACV-28 ja CVE-28) oli Yhdysvaltain laivaston tankkerista muutettu Sangamon-luokan saattuetukialus. Alus oli alun perin Cimarron-luokan laivaston tankkeri, joka oli valmistettu laivaston ja merenkulkukomission T3-S2-A1 piirustusten mukaan.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Sangamon-luokka
Maritime Commission tilasi aluksen nimellä MV Esso New Orleans Chesteristä Pennsylvaniasta Sun Shipbuilding and Dry Dock Companyltä, missä köli laskettiin 10. heinäkuuta 1938. Alus laskettiin vesille 1. huhtikuuta kumminaan rouva Rathbone. Yhdysvaltain laivasto lunasti 31. toukokuuta 1941 aluksen, joka otettiin palvelukseen 20. kesäkuuta tankkerina runkonumerolla AO-31 ensimmäisenä päällikkönään W. H. Mays.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liitettynä laivaston kuljetusjoukkoihin (engl. Naval Transportation Service) alus palveli tankkerina Atlantilla, Karibianmerellä ja Tyynellämerellä aina Honoluluun. Alus oli Aruballa 16. helmikuuta 1942, kun Saksan laivaston sukellusvene tulitti öljysatamaa. Alus poistettiin palveluksesta 16. maaliskuuta 1942 New Yorkissa, kun sen muutostyöt saattuetukialukseksi aloitettiin.[1]
Muutotöiden valmistuttua alus palautettiin palvelukseen syyskuussa 1942, jolloin se oli saanut uuden runkonumeron ACV-28. Muutostöiden aikana alukselle valmistettiin 502 jalkaa pitkä ja 81 jalkaa leveä lentokansi, jossa oli kaksi hissiä ja katapultti. Lisäksi alukselle tehtiin lentokonehangaari, korjauspajat ja materiaalivarastot sekä asennettiin kaikuluotain. Majoituskapasiteettia kasvatettiin mahdollistamaan kasvaneen miehistön ja lentokonehenkilöstön majoittaminen. Alukselle asennettiin lisäksi kaksi viiden tuuman, 22 kappaletta 40 millimetrin ja 21 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[1]
Alukselle kuormattiin maavoimien lentojoukkojen lentokoneita, ja se lähti 23. lokakuuta itään osana Task Force 34:ää operaatio Torchiin Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Lentokoneet siirrettiin 10. marraskuuta vasta vallatulle ja käyttöönotetulle Port Lyauteaun lentokentälle Ranskan Marokkoon. Alus tankkasi Casablancassa 13. marraskuuta 21 hävittäjää ennen lähtöään kotimatkalle Norfolkiin 30. marraskuuta. Matkalla alus joutui hurrikaaniin, joka aiheutti merkittäviä vahinkoja alukselle.[1]
Joulukuun puolivälissä vaurioiden korjaamisen jälkeen alus oli Tyynellämerellä. Se saapui 18. tammikuuta 1943 Nouméaan Uuteen-Caledoniaan kannellaan hävittäjälaivue 28:n 11 Grumman F4F-4 Wildcatia sekä tiedustelulaivue 28:n kahdeksan Douglas SBD-3 Dauntless ja yhdeksän Grumman TBF-1 Avengeria. Alus liitettiin saattuetukilaivaryhmään suojaamaan saattueita, jotka täydensivät Salomonien saaria valtaavia ja miehittäviä joukkoja. Osa aluksen lentokoneista siirrettiin Guadalcanalille Henderson Fieldille toimimaan merijalkaväen lähitukena.[1]
Alus luokiteltiin 15. heinäkuuta 1943 saattuetukialukseksi runkonumerolla CVE-28. Se palasi 18. elokuuta huollettavaksi Kaliforniaan Mare Islandin laivastontelakalle, mistä vapauduttuaan aluksella koulutettiin uusia lentoryhmiä. Alus lähti 19. lokakuuta San Diegosta Gilbertin saarten maihinnousua varten kerättyyn laivastoon Espiritu Santolle, jonne se saapui 5. marraskuuta. Tarawan maihinnousussa 20. marraskuuta - 8. joulukuuta aluksen lentokoneet suojasivat maihinnousujoukkoja, pommittivat ja rynnäköivät japanilaisten puolustusasemia sekä suojasivat rannikon edustan saattueita. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi San Diegoon koulutustehtäviin.[1]
Alus lähti 13. tammikuuta 1944 San Diegosta Marshalleille Roin, Kwajaleinin ja Eniwetokin maihinnousuihin. Suojattuaan huolto-osien polttoainelaivastoa se liitettiin Palaun iskuihin. Alus saapui 7. huhtikuuta Espiritu Santolle. Se osallistui 16. huhtikuuta - 12. toukokuuta Uudessa-Guineassa Aitapen ja Hollandian maihinnousuihin, minkä jälkeen alus liitettiin Task Group 53.7:ään Mariaanien maihinnousua varten. Aluksen lentokoneet tuhosivat lentokenttiä, upottivat vihollisen aluksia ja iskivät Pagan Islandin satamaan. Lisäksi koneet tekivät Guamille valokuvauslentoja. Aluksen lentokoneet aloittivat 8. heinäkuuta päivittäiset iskut Guamille, millä valmisteltiin valtausta. Alus palasi 13. elokuuta Manukselle täydennettäväksi ja miehistön koulutukseen.[1]
Alus osallistui 10.-29. syyskuuta Halmaheran lentotukikohtien toiminnan estämiseen, millä tuettiin Morotain valtausta. Manuksella käytyään alus lähti 12. lokakuuta pehmittämään Leyten puolustusta, millä valmistauduttiin 20. lokakuuta alkavaan maihinnousuun. Alus joutui 20. lokakuuta USS Sangamonin kanssa ilmahyökkäykseen, mutta kaikki kolme hyökkääjää ammuttiin alas. Alus palasi Morotaille noutamaan uusia lentokoneita eikä osallistunut Leytenlahden taisteluun. Se toimitti 28. lokakuuta lentokonetäydennyksen saattuetukialuksille, jotka olivat osallistuneet taisteluun. Seuraavana päivänä alus lähti Washingtoniin Seattleen huollettavaksi. Se vapautui telakalta 9. helmikuuta 1945.[1]
Alus saapui 4. maaliskuuta Tulagille, missä se oli koulutustehtävissä. Alus lähti 27. maaliskuuta Ulithista Okinawan maihinnousuun, missä sen tehtävänä oli suojata saaren eteläkärjen maihinnousujoukkoja. Aluksen tehtäväksi vaihtui kamikazehyökkäyksiin käytetyn Sakishima Gunton lentokenttien käytön estäminen. Aluksella 9. huhtikuuta tapahtunut laskeutumisonnettomuus sytytti tulipalon. Miehistön toiminta esti kuitenkin suuremmat vauriot, joten alus kykeni jatkamaan toimintaansa. Alus saattoi 11. kesäkuuta tankkereita San Pedro Bayhin, mistä se lähti 26. heinäkuuta liittyäkseen Yhdysvaltain 3. laivaston tukijoukkoihin osallistuakseen sodan viimeisiin taisteluihin.[1]
Taisteluiden päätyttyä alus tuki Japaniin sijoitettuja miehitysjoukkoja ja evakuoi noin 1 900 sotavankia ja 1 500 pakkotöihin siirrettyä siviiliä. Alus lähti 25. lokakuuta Tokionlahdelta huollettavaksi San Diegoon, mistä se palasi kuljettamaan sotilaita Okinawalta ja Pearl Harborista Yhdysvaltain länsirannikolle.[1]
Alus lähti 5. helmikuuta 1946 San Pedrosta Bostoniin, missä se siirrettiin 14. elokuuta reserviin. Alus luokiteltiin 12. kesäkuuta 1955 helikopteritukialukseksi CVHE-28. Se poistettiin 1. maaliskuuta 1959 alusluettelosta ja myytiin 12. helmikuuta 1960.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Bogue-luokka – Seuraaja: Casablanca-luokka |