USS Santee (CVE-29)

USS Santee
Aluksen vaiheet
Rakentaja Sun Shipbuilding and Dry Dock Company, Chester, Pennsylvania
Kölinlasku 31. toukokuuta 1938
Laskettu vesille 4. maaliskuuta 1939
Palveluskäyttöön AO-29: 30. lokakuuta 1940
ACV-29: 24. elokuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä 21. lokakuuta 1946
Loppuvaihe myyty 5. joulukuuta 1959
romutettu toukokuussa 1960
Tekniset tiedot
Uppouma 11 600 t (standardi)
24 665 t (max)
Pituus 169 m
Leveys 34,82 m
Syväys 9,86 m
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 830
Aseistus
Aseistus 2 x 5"/51 (127 mm) ilmatorjuntatykkiä
8 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä
12 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä
25 lentokonetta

USS Santee (runkonumerot AO-29, ACV-29 ja CVE-29) oli Yhdysvaltain laivaston Sangamon-luokan saattuetukialus. Alus oli alun perin Cimarron-luokan laivaston tankkeri, joka oli valmistettu laivaston ja merenkulkukomission T3-S2-A1-piirustusten mukaan.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sangamon-luokka

Maritime Commission tilasi aluksen nimellä MV Esso Seakay (MC Hull 3) Chesteristä Pennsylvaniasta Sun Shipbuilding and Dry Dock Companyltä, missä köli laskettiin 31. toukokuuta 1938. Alus laskettiin vesille 4. maaliskuuta 1939 kumminaan Charles Kurzin puoliso. Valmistuttuaan alus luovutettiin Standard Oilille New Jerseyyn, jonka väreissä se seilasi Yhdysvaltain länsirannikolla. Yhdysvaltain laivasto lunasti 18. lokakuuta 1940 aluksen, joka otettiin palvelukseen 30. lokakuuta tankkerina runkonumerolla AO-29 ensimmäisenä päällikkönään William G. B. Hatch.[1]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseenoton jälkeen alus oli Atlantilla. Yhdysvaltain liittyessä sotaan 7. joulukuuta 1941 alus oli kuljettamassa öljyä Argentiaan Newfoundlandiin. Keväällä 1942 Norfolkin laivastontelakalla] aloitettiin aluksen muutostyöt saattuetukialukseksi. Alus palautettiin 24. elokuuta palvelukseen päällikkönään William D. Sample. Töiden tekemisellä oli niin kiire, että aluksella oli edelleen koeajoissa työmiehiä ja lentokansi oli täynnä materiaaleja. Työt saatiin virallisesti päätökseen 8. syyskuuta, minkä jälkeen alus liitettiin Task Force 34:ään. Ensimmäinen lentokone laskeutui alukselle 24. syyskuuta.[1]

Muutotöiden aikana alukselle valmistettiin 153,01 metriä pitkä ja 24,69 metriä leveä lentokansi, jossa oli kaksi hissiä ja katapultti. Lisäksi alukselle tehtiin lentokonehangaari, korjauspajat ja materiaalivarastot sekä asennettiin kaikuluotain. Majoituskapasiteettia kasvatettiin mahdollistamaan kasvaneen miehistön ja lentokonehenkilöstön majoittaminen. Alukselle asennettiin lisäksi kaksi viiden tuuman, 22 kappaletta 40 millimetrin ja 21 kappaletta 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.

Alus lähti 25. lokakuuta Bermudalle, josta se jatkoi edelleen Pohjois-Afrikan rannikolle. Alukselta nousseesta Douglas SBD Dauntless pommikoneesta putosi lentokannelle syvyyspommi, joka pyöri pitkin kantta ja räjähti lähellä perää. Aluksen etsintävalonheittimen jalusta ja etäisyysmittari tuhoutuivat sekä tutka-antennit vaurioituivat. Kaikesta huolimatta alus jatkoi matkaansa osana Task Group 34.2:ta. Santee erkani 7. marraskuuta osastosta suojanaan hävittäjät USS Rodman ja USS Emmons sekä miinalaiva USS Monadnock. Seuraavana aamuna alus oli suojueineen Safin edustalla. Alus lähetti lentokoneitaan ilmaan ja tankkasi muita aluksia, kunnes se liittyi 13. marraskuuta Task Group 34.2:een aloittaen paluumatkan Bermudalle. Osasto jatkoi Bermudalta matkaansa 22. marraskuuta ja ankkuroitui Hampton Roadsiin kaksi päivää myöhemmin.[1]

Telakalla käytyään Alus lähti 26. joulukuuta merelle hävittäjä USS Eberlen saattamana ja ankkuroitui 1. tammikuuta 1943 Trinidadissa Port of Spainissa, mistä se jatkoi kaksi päivää myöhemmin Brasilian rannikolle. Aluksen laskettua maihin matkustajansa Recifessä alus liittyi merellä Task Unit 23.1.6:een etsimään saksalaisia aluksia Etelä-Atlantilta. Seuraavan kuukauden aluksen lentokoneet suorittivat etsintöjä, kunnes se palasi 15. helmikuuta Recifeen. Miehistön levättyä se palasi etsintöihin 21. helmikuuta, kunnes palasi Recifeen 2. maaliskuuta.[1]

Alus palasi yksikköönsä 4. maaliskuuta. Kevyt risteilijä USS Savannah ja Eberle tutkivat 10. maaliskuuta havaittua rahtialusta, jonka Santeen partiokone oli havainnut ja tunnistaneet hollantilaiseksi Kariniksi. Se osoittautui saarronmurtaja Kota Nopaniksi, joka oli aiemmin ollut hollantilainen Kota Pinang. Eberlen valtausmiehistön noustessa alukselle sille asennetut tuhopanokset räjätivät surmaten kahdeksan miestä. Santee lähti 15. maaliskuuta Norfolkiin ja ankkuroitui Hampton Roadsiin 28. maaliskuuta.[1]

Alus lähti 13. kesäkuuta USS Bainbridgen, USS Overtonin ja USS MacLeishin suojaamana Casablancaan, jonne osasto saapui 3. heinäkuuta. Neljä päivää myöhemmin alus lähti paluumatkalle suojaten saattuetta, josta se erkani 12. heinäkuuta vastaanotettuaan määräyksen sukellusveneidentorjunnasta Azorien eteläpuolella. Alus vapautui 25. heinäkuuta tehtävästä, jonka aikana sen lentokoneet olivat rynnäköineet seitsemää pinnalla havaittua sukellusvenettä vastaan. Hyökkäyksissä oli menetetty kaksi Dauntless syöksypommittajaa.[1]

Alus liittyi 25. heinäkuuta länteen matkanneeseen saattueeseen, joka saapui Virginian rannikolle 6. elokuuta. Alus lähti 26. elokuuta Bainbridgen ja USS Greerin suojaamana Bermudalle, jonne se saapui kaksi päivää myöhemmin. Alus suojasi 29. elokuuta saattueen Bermudalta Casablancaan, mistä se palasi Hampton Roadsiin 13. lokakuuta. Alus lähti 25. lokakuuta Casablancaan ja saapui 13. marraskuuta Basin Delpitiin. Se kohtasi 17. marraskuuta Yhdysvaltain presidenttiä Rooseveltia kuljettaneen USS Iowan. Taistelulaivan ilmasuojana olon jälkeen Santee määrättiin Biskajanlahdelle, missä se oli sukellusveneidentorjuntatehtävässä marraskuun loppuun.[1]

TG 21.11 eli Santee suojanaan kolme hävittäjää partioi 1.-9. joulukuuta Pohjois-Atlantilla. Ryhmä lakkautettiin Santeen saavuttua 10. joulukuuta Norfolkin laivastontelakalle. Alus lähti 21. joulukuuta USS Texasin ja suojaavien hävittäjien kanssa New Yorkiin. Alukselle kuormattiin 22.-28. joulukuuta Staten Islandilla P-38 hävittäjiä. Se lähti 29. joulukuuta saattueen mukana Glasgowiin, jonne alus saapui 9. tammikuuta 1944.[1]

Kuorman purun jälkeen alus lähti 13. tammikuuta saattueen mukana Glasgowista Norfolkiin, jonne se saapui 24. tammikuuta. Alus lähti hävittäjä USS Tatumin saattamana 13. helmikuuta Norfolkista. Ne läpäisivät 18.-19. helmikuuta Panaman kanavan ja saapuivat 28. helmikuuta San Diegoon. Alukselle kuormattiin 300 laivaston ja merijalkaväen sotilasta sekä 31 lentokonetta vietäväksi Pearl Harboriin. Alukselle saapui lisäksi 24 Wildcatiä omaksi lentoryhmäksi. Alus lähti 2. maaliskuuta Pearl Harboriin, jossa sen toimittaja lasti purettiin 9. maaliskuuta alkaen.[1]

Saattuetukialukset Santee, USS Sangamon, USS Suwannee ja Chenango lähtivät 15. maaliskuuta Pearl Harborista hävittäjien suojaamana lounaaseen. Osasto nimettiin lentotukialusdivisioona 22:ksi (engl. Carrier Division 22, CarDiv22). Se liittyi 27. maaliskuuta Yhdysvaltain 5. laivaston nopeisiin lentotukialuksiin ja sijoitettiin Palaun länsipuolelle. Alusten lentokoneet suojasivat tankkereita ennen laivaston lähtöä Espiritu Santoon 4. huhtikuuta.[1]

Alus tankkasi ja täydensi varastojaan 7.-10. huhtikuuta Espiritu Santossa, mistä se lähti 13. huhtikuuta Salomoneille Purvis Bayhin. CarDiv 22 liittyi 16. huhtikuuta CarDiv 24:ään ja hävittäjälaivueeseen. Osasto lähti 16. huhtikuuta Uuteen-Guineaan liittyäkseen alueen loppuvaiheen taisteluihin.[1]

Santeen lento-osasto osallistui ennen maihinnousua sadan japanilaisen lentokoneen tuhoamiseen ja alueen lentokenttien tuhoamiseen ennen lähtöä Manukseen 24. huhtikuuta. Seuraavana päivänä alus saapui Seeadler Harboriin tankattavaksi ja täydennettäviksi, minkä jälkeen se lähti 26. huhtikuuta Hollandiaan. Aluksella operoi 12. toukokuuta - 1. kesäkuuta 66 Corsairia ja 15 Hellcatia sekä Marine Air Group 21:n henkilöstö. CarDiv 22 lähti 2. kesäkuuta Kwajaleinille. Divisioona saapui 4. elokuuta vasta vallatulle Guamille, Guamille siirrettiin merijalkaväen Air Group 21 ja sen 81 lentokonetta.[1]

Koulutuksen ja oman lentoryhmän palattua alukselle Manukselta alus lähti 10. syyskuuta merelle, missä se kohtasi Task Force 77:n lähellä Mapia Islandia. Aluksen lentokoneet pommittivat Morotain sotilaskohteita. Alus palasi 1. lokakuuta Seeadler Harboriin.[1]

Alus lähti 12. lokakuuta Manuksesta ja saapui 20. lokakuuta Filippiinien alueelle. Alus joutui ilmahyökkäykseen, jolloin tykkimiehet ampuivat alas yhden hyökkääjistä ja lentokoneet kaksi muuta. Alukselta lähti 25. lokakuuta viisi Avengeria ja kahdeksan Wildcatia noin 120 merimailia pohjoiseen havaittuja japanilaisaluksia vastaan. Hieman koneiden lähdön jälkeen alukselle tehtiin kamikazeisku, jolloin pommi läpäisi aluksen kannen hangaarikannelle. Noin 15 minuuttia myöhemmin aluksen osui torpedo, joka aiheutti pahan vuodon. Noin kaksi tuntia myöhemmin aluksen vauriot oli saatu korjattua.[1]

Aluksen lentokoneet pudottivat 18-27. lokakuuta 31 japanilaista lentokonetta ja upottivat yhden 5000 tonnin ammuslaivan. Lisäksi ne aiheuttivat rynnäköidessään erilaisia vahinkoja 377 tehtävänsä aikana. Alus ankkuroitui 31. lokakuuta Seeadler Harboriin korjattavaksi. Alus lähti 9. marraskuuta Pearl Harboriin, jonne se saapui 19. marraskuuta.[1]

Pearl Harborissa alukselle saapui 98 merijalkaväen sotilasta kuljetettavaksi Yhdysvaltoihin. Alus saapui 5. joulukuuta Los Angelesiin, mistä se siirrettiin telakalle korjattavaksi. Telakalta vapauduttuaan alus oli koeajoissa San Diegossa, kunnes se lähti 31. tammikuuta 1945 Havaijille. Alus saapui 8. helmikuuta Pearl Harboriin, mistä se lähti 7. maaliskuuta Ulithiin. Matkalla alus osallistui kenraaliluutnantti Millard F. Harmonia kuljettaneen B-24 koneen etsintöihin. Alus ankkuroitui 19. maaliskuuta Ulithiin, mistä se lähti kaksi päivää myöhemmin Leytenlahdelle.[1]

Alus lähti 27. maaliskuuta suojaamaan kuljetusosastoja Dog and Easy matkalla Okinawa Gunton operaatioalueelle valmistauduttaessa Okinawa Jiman maihinnousuun. Aluksen lentokoneet tukivat 1. huhtikuuta alkaen maihinnousua, kunnes se siirrettiin 8. huhtikuuta Britannian laivaston lentotukialusten tueksi estämään Sakishima Gunton lentotukikohtien käyttöä. Aluksen hävittäjäpommittajat hyökkäsivät 16. kesäkuuta Kyushulle.[1]

Samana päivänä alus lähti Okinawalta ja saapui 19. kesäkuuta Leytenlahdelle, jossa alukselle tulleita vaurioita korjattiin. Se lähti 1. heinäkuuta operaatioalueelle Okinawan länsipuolella, missä alus oli 5.-14. heinäkuuta suojaten miinanraivauksia. Aluksella tapahtui 7. heinäkuuta lento-onnettomuus, jonka seurauksena syttyi tulipalo. Alukselta työnnettiin mereen neljä hävittäjää ja kaksi torpedopommittajaa ja kuusi torpedopommittajaa todettiin käyttökelvottomiksi. Lisäksi yksi lentäjä sai surmansa.[1]

Alus vapautui 15. heinäkuuta osastosta ja lähti Guamille. Alus saapui Apra Harboriin neljä päivää myöhemmin. Lentokannen korjaamisen ja yleisen kunnostuksen jälkeen alus lähti 5. elokuuta Saipanille. Se ankkuroitui 9. elokuuta Saipan Harboriin, mistä se jatkoi 13. elokuuta Filippiineille. Alukselle saapui 15. elokuuta tieto sotatoimien päättymisestä. Kaksi päivää myöhemmin se ankkuroitui Leytellä San Pedro Bayhin.[1]

Ollessaan matkalla Koreaan tukemaan miehitysjoukkoja alus sai 4. syyskuuta käskyn lähteä Formosan pohjoispuolelle evakuoimaan sotavankeja. Seuraavana päivänä alus vastaanotti USS Kretchmeriltä 155 brittiläistä ja intialaista sotilasta, jotka oli vangittu 1942 Malakan taisteluissa. Seuraavana päivänä alus vastaanotti lisää sotavankeja USS Finchiltä ja USS Bristeriltä, minkä jälkeen aluksella oli 322 entistä sotavankia. Vangeista oli 30 amerikkalaisia, jotka oli vangittu Bataanilla ja Corregidorilla. Lisäksi oli 10 Jaavalla vangittua hollantilaista. Alus laski 9. syyskuuta maihin 477 evakuoitua Manilanlahdella.[1]

Viisi päivää myöhemmin alus lähti Okinawalle ja ankkuroitui 19. syyskuuta Buckner Bayhin. Seuraavana päivänä alus jatkoi Japaniin ja ankkuroitui 22. syyskuuta Honshulla Wakanoura Waniin. Alus purjehti 24.-26. syyskuuta pitkin Japanin rannikkoa suojaten miehitysjoukkojen maihinnousuja Wakayamaan. Alus lähti 3. lokakuuta Wakanoura Wanista. Se etsi 6. lokakuuta kadonnutta kontra-amiraali William D. Samplea kuljettanutta PBM-lentokonetta.[1]

Alus lähti 20. lokakuuta Okinawalle ja ankkuroitui kaksi päivää myöhemmin Buckner Bayhin, mistä se lähti 23. lokakuuta Pearl Harboriin. Aluksella olleet 375 matkustajaa siirtyivät 4. marraskuuta Pearl Harborissa maihin. Seuraavana päivänä alus jatkoi operaatio Magic Carpetissa, kun sille nousi 18 merijalkaväen sotilasta kuljetettavaksi Yhdysvaltain länsirannikolle. Alus ankkuroitui 11. marraskuuta San Diegoon, mistä se lähti 26. marraskuuta Guamille seuraavaan Magic Carpet tehtävään.[1]

Alus lähti 27. helmikuuta 1946 San Diegosta ja saapui 25. maaliskuuta Boston Harboriin. Alus siirrettiin 21. lokakuuta reserviin. Se luokiteltiin 21. kesäkuuta 1955 uudelleen helikopteritukialukseksi CVHE-29:ksi ja poistettiin 1. maaliskuuta 1959 alusluettelosta. Alus myytiin 5. joulukuuta romutettavaksi Master Metals Companylle.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w DANFS
Sangamon-luokan saattuetukialukset

USS Sangamon – USS Suwannee – USS Chenango – USS Santee

Edeltäjä: Bogue-luokka – Seuraaja: Casablanca-luokka