USS Yorktown (CV-5)
| USS Yorktown | |
|---|---|
_anchored_in_Hampton_Roads_on_30_October_1937.jpg) USS Yorktown |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia |
| Kölinlasku | 21. toukokuuta 1934 |
| Laskettu vesille | 4. huhtikuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 30. syyskuuta 1937 |
| Poistui palveluskäytöstä | Upotettu Midwayn taistelussa 2. lokakuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 25 500 t |
| Pituus | 247 m |
| Leveys | 34 m |
| Syväys | 8 m |
| Koneteho | 4 Parsons-höyryturbiinia, joihin kytketty 9 Babcock & Wilcox -kattilaa 120 000 hv (90 MW) |
| Nopeus | 32,5 solmua |
| Miehistöä | 2 217 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 × DP 5" (127 mm) -tykkiä 4 × 1.1" (28 mm) neliputkista ilmatorjuntatykkiä 24 × 0.50" (12.7 mm) ilmatorjuntakonekivääriä 90 × lentokonetta |
USS Yorktown (runkonumero CV-5) oli Yhdysvaltain laivaston Yorktown-luokan lentotukialus, joka upposi Midwayn taistelussa 1942. Alus oli ensimmäinen kolmesta Yorktown-luokan lentotukialuksesta, jotka valmistuivat juuri ennen toista maailmansotaa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Yorktown-luokka (lentotukialus)
Alus tilattiin 3. elokuuta 1933 Newport News Shipbuilding and Drydock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 21. toukokuuta 1934. Alus laskettiin vesille 4. huhtikuuta 1936 kumminaan Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin puoliso Eleanor Roosevelt ja otettiin palvelukseen 30. syyskuuta 1937 ensimmäisenä päällikkönään Ernest D. McWhorter.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen miehistö oli koulutettavana Hampton Roadsilla ja Virginian rannikon harjoitusalueilla aina tammikuuhun 1938, jolloin se läpäisi lentotukialuskoulutuksen alukselle siirretyn lento-osaston kanssa. Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi Karibianmerelle saapuen 13. tammikuuta Culebraan Puerto Ricoon, jossa jatkettiin testausta. Niiden aikana alus vieraili Charlotte Amaliessa St. Thomaksella Neitsytsaarilla, Gonaivesissa Haitilla, Guantanamonlahdella Kuubassa ja Christobalissa Panaman kanava-alueella. Alus lähti Coloninlahdelta Christobalista 1. maaliskuuta takaisin Hampton Roadsiin, jonne se saapui 6. maaliskuuta. Se siirrettiin seuraavana päivänä Norfolkin laivastontelakalle havaittujen vikojen korjaamiseksi.[1]
Palvelukseen palattuaan alus liitettiin 17. lokakuuta Norfolkin laivastotukikohtaan, missä se jatkoi koulututtautumistaan Virginian rannikolla. Alus operoi Yhdysvaltain itärannikolla Chesapeakenlahdelta Guantanamonlahdelle. Lentotukialusviirikkö 2:n lippulaivana alus osallistui helmikuussa 1939 ensimmäiseen sotaharjoitukseensa Fleet Problem XX:ään yhdessä sisaraluksensa USS Enterprisen kanssa.[1]
Harjoituksen päätyttyä Yorktown käväisi Hampton Roadsissa ennen lähtöään Tyynelle valtamerelle 20. huhtikuuta. Alus läpäisi Panaman kanavan viikkoa myöhemmin ja palveli tämän jälkeen aina vuoteen 1940 San Diegossa osallistuen huhtikuussa 1940 Fleet Problem XXI harjoitukseen, joka oli samalla viimeinen sarjan harjoitus ennen Yhdysvaltain liittymistä toiseen maailmansotaan. Harjoituksen päätyttyä alus jatkoi palvelustaan Tyynellä valtamerellä sekä Yhdysvaltain länsirannikolla että Havaijilla aina kevääseen 1941 saakka, jolloin Saksan laivaston sukellusveneiden aiheuttama uhka Atlantilla pakotti Yhdysvaltain laivaston siirtämään painopistettään Tyyneltä valtamereltä Atlantille. Yhdysvallat siirsi Atlantille USS Yorktownin lisäksi taistelulaivaviirikön sekä niiden saattajina toimivat risteilijät ja hävittäjät.[1]
Alus lähti 20. huhtikuuta 1941 Pearl Harborista saattajinaan USS Warrington, USS Somers ja USS Jouett kaakkoon kulkien Panaman kanavan läpi Atlantille yöllä 6.–7. toukokuuta. Alus saapui saattajineen Bermudalle 12. toukokuuta. Alus teki neljä purjehdusta Atlantilla aina Newfoundlandista Bermudalle ennen Yhdysvaltain liittymistä sotaan kulkien kaikkiaan 17642 merimailia valvoessaan Yhdysvaltain puolueettomuuden kunnioittamista.[1]
Havaijille alus palasi vasta Japanin hyökkäyksen jälkeen, kun Yhdysvallat vahvisti alueella olevia laivastovoimiaan. Se määrättiin kontra-amiraali Frank Jack Fletcherin komentaman Task Force 17:n lippulaivaksi. Osaston ensimmäisenä tehtävänä oli suojata merijalkaväkeä kuljettaneen saattueen matka Samoalle. Helmikuun alussa 1942 alus osallistui osastonsa mukana ja Enterprisen ympärille kootun Task Force 8:n kanssa Yhdysvaltain laivaston ensimmäiseen hyökkäykseen Tyynellä valtamerellä niin kutsuttuun Marshallin ja Gilbertin saarten iskuun.[1]
_02.jpg)
Alus osallistui 4.–8. toukokuuta Korallimeren taisteluun, jossa se sai pahoja vaurioita pommin räjähdettyä aluksen lentokonehangaarissa. Alus palasi 27. toukokuuta Pearl Harboriin Havaijille, jossa se korjattiin pikavauhtia. Alus kyettiin palauttamaan palvelukseen kolmessa vuorokaudessa. Se osallistui 4.–7. kesäkuuta Midwayn taisteluun, jossa sen syöksypommittajat upottivat keisarillisen Japanin laivaston lentotukialus Sōryūn. Taistelun lopulla kolme japanilaista syöksypommittajaa pommitti Yorktownia. Pommit sytyttivät lentokannella tulipalon, tuhoten osan konehuoneista. Seuraavassa hyökkäyksessä alukseen osui kaksi torpedoa, jotka pysäyttivät aluksen sekä aiheuttivat suuren vuodon. Alus määrättiin jätettäväksi ja miehistö siirtyi osaston muihin aluksiin. Amiraali Fletcher oli siirtänyt lippunsa risteilijä USS Astorialle jo ensimmäisten pommien osuttua. Japanin laivaston sukellusvene I-158 upotti torpedoimalla vaurioituneen aluksen.[1]
Hylky
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]National Geographic Societyn johtama tutkimusryhmä paikallisti 19. toukokuuta 1998 aluksen hylyn havaittuaan laivaston miehittämättömän sukelluslaitteen kuvissa lentotukialuksen tykistöaseman. Hylyn tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan julkistettu.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: USS Ranger – Seuraaja: USS Wasp |