Ukrainan parlamenttivaalit 2014 järjestettiin 26. lokakuuta 2014. Ne olivat ennenaikaiset parlamenttivaalit.[1] Parlamenttivaalit olivat Ukrainan ensimmäiset helmikuussa tapahtuneen presidentti Viktor Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeen.[2]
Vaaleilla Ukrainan parlamenttiin eli Verh’ovna Radaan oli tarkoitus valita 423 kansanedustajaa, kun täysedustus olisi 450 kansanedustajaa. Vaaleissa puolet edustajista valittiin valtakunnalliseti puolueryhmittymien asettamien äänestyslistojen saaman äänimäärän pohjalta ja puolet (225 edustajaa) vaalipiirikohtaisten äänestystuloksen perusteella. Vaaleissa oli vuoden 2011 vaalilain mukaan käytössä 5 prosentin äänikynnys, joka ryhmittymien tuli ylittää. Vaalipiireistä parlamenttiin oli nousemassa suuri määrä riippumattomia ehdokkaita.
Vaalien jälkeisenä aamuna Ukrainan keskusvaalilautakunta kertoi äänestysprosentin olleen 52,42 prosenttia.[3] Oheiset kartat kuvaavat äänestysaktiviteetin jakautumista Ukrainan alueilla ja vaalipiireissä. On huomattava, että 27 alueellista kansanedustajaa jätettiin toistaiseksi valitsematta parlamenttiin. Tähän oli syynä Venäjän jatkama, kansainvälisen yhteisön pääosin laittomana pitämä Krimin miehitys ja separatististen sotatoimien jatkuminen Itä-Ukrainassa.[4]
Kun äänistä oli laskettu 100,00 prosenttia, oli valtakunnallisen viiden prosentin äänikynnyksen ylittänyt Ukrainan keskusvaalilautakunnan mukaan kuusi poliittista ryhmittymää.[5][6] Näiden puolueiden ehdokkaiden ohella 198 yksittäisestä vaalipiiristä nousi parlamenttiin kymmenen kansanedustajaa neljästä pienpuolueesta sekä yhteensä 96 puolueryhmistä riippumattomasti kampanjoinutta kansanedustajaa.[6]
Ukrainan parlamenttivaalien 26.10.2014 tulos (100,00% laskettu) | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Ryhmä[5] | Symboli | Johtaja | Ääniä (%)[5] |
Ääniä (kpl)[5] |
Paikat (koko maan äänet) |
Paikat[6] (vaalipiireistä) |
Paikat yhteensä[7][6] |
Petro Porošenkon ryhmä | pj Juri Lutsenko (presidentti Petro Porošenko) |
21,82 | 3 437 521 | 63 | 69 | 132 | |
Kansanrintama | pääministeri Arseni Jatsenjuk |
22,14 | 3 488 114 | 64 | 18 | 82 | |
Oma apu -puolue | Lvivin pormestari Andri Sadovyi |
10,97 | 1 729 271 | 32 | 1 | 33 | |
Oppositioblokki | ex-ministeri, kansanedustaja Juri Boiko |
9,43 | 1 486 203 | 27 | 2 | 29 | |
Oleh Ljaškon radikaalipuolue | kansanedustaja Oleh Ljaško |
7,44 | 1 173 131 | 22 | 0 | 22 | |
Yleisukrainalainen liitto Batkivštšyna |
kansanedustaja, ex-pääministeri Julija Tymošenko |
5,68 | 894 837 | 17 | 2 | 19 | |
Yleisukrainalainen liitto Svoboda |
align=center | align=center| Oleh Tjahybok | 4,71 | 742 022 | 0 | 6 | 6 |
Vahva Ukraina | Serhi Tihipko | 3,11 | 491 471 | 0 | 1 | 1 | |
Yleisukrainalainen maalaisliitto Zastup |
ex-kuvernööri Vira Uljantšenko | 2,65 | 418 301 | 0 | 1 | 1 | |
Oikea sektori | Dmytro Jaroš | 1,80 | 284 943 | 0 | 1 | 1 | |
Muut poliittiset pienryhmät | 0 | 0 | 0 | ||||
Sitoutumattomat ehdokkaat | 0 | 97 | 97 | ||||
Jätetään vapaaksi | 0 | (27) | (27) | ||||
Koko parlamentti | parlamentin puhemies | 100,0 | 225 | 198 (225) | 423 (450) |
On huomattava, että puolet parlamentin kansanedustajista valitaan vaalipiireistä. Siksi valtakunnallinen ääniosuus sellaisenaan riitä kuvaamaan parlamenttiin valituksi tulevien ryhmien kokoa. Ilman parlamenttipaikkaa jääneistä pienryhmistä suurimpia olivat lokakuun 2014 vaaleissa:[5][6]
On huomattava, että monen pienemmän puolueen (kuten UDAR, Volja) aktiiveja osallistui vaalilain 5 prosentin vaalikynnyksen takia jonkin suuremman ryhmittymän ehdokkaina parlamenttivaaleihin. Esimerkiksi useat EuroMaidan-mielenosoituksen aktiivit, jotka kesään 2014 asti toimivat Voljan (ukr. Воля, Volja, suom. Vapaus) yhteydessä, liittyivät 2014 vaaleissa lähinnä Oma apu -puolueen listoille (yksi Kansanrintaman listalla) ja pääsivät kansanedustajiksi tätä kautta. Koska Ukrainan vuoden 2011 vaalilaki kielsi eri puolueryhmien vaaliliittot parlamenttivaaleissa, joutuvat läpimenneet Voljan ehdokkaat pysymään uudessa parlamentissakin vaaleissa edustamansa suuremman puolueryhmän yhteydessä. Jotkin tulosilmoitukset ovat uutisoineen keskusvaalilautakunnan tuloslistalla riippumattomana ehdokkaana näkyvän, Ivano-Frankivskin alueen eräästä vaalipiiristä paikan voittaneen ehdokkaan (liikemies Juri Derevjanko, yllä olevassa taulukossa sitoutumattomana ehdokkaana)[6][8] olleen yhä Volja-puolueen jäsen ja muodostavan siksi uudessa parlamentissa oman pienpuolueryhmän.[7] Tämän on todettu tarkoittavan aiemman Volja-puolueen hajoamista.[9] Vastaavasti Petro Porošenkon ryhmässä ehdokkaana olleet UDAR-puolueen edustajat joutunevat pysyttelemään parlamentissa uudessa ryhmittymässään.