Unkarin taiteeseen on monissa vaiheissa vaikuttanut sen asema poliittisten tapahtumien keskipisteessä.[1]
Unkarin kuvataiteen historia alkaa romaanisen ajan seinämaalauksista. Gotiikan ja renessanssin aikana luotiin miniatyyrejä, alttaritauluja ja kaiverruksia.[2] Keskiajan ja varhaisrenessanssin freskoja tunnetaan yli 550 rakennuksesta, mutta turkkilaisvalloittajat tuhosivat monia kristillisaiheisia maalauksia.[3]
1600-luvun alttarimaalaukset ja epitafit kuvaavat usein Neitsyt Mariaa, jota pyhä Tapani oli pyytänyt Unkarin suojelijaksi. Kuvanveistäjät tekivät hautamuistomerkkejä.[4]
1700-luvun vaihteessa alkoi maallinen kuvataide yleistyä. Varakkaampi väki kokosi itselleen gallerian esi-isiensä muotokuvista. Myös asetelmista tuli suosittuja.[4] 1700-luvun puolella painopiste siirtyi jälleen kirkkotaiteeseen, ja etenkin jesuiitat vaikuttivat kulttuurin muovautumiseen ja toivat maahan länsimaisia vaikutteita.[5]
Kansalliset pyrkimykset nousivat taiteessa esiin 1800-luvun puolivälissä. Kansallisromantiikkaa edusti kuvanveistäjä Miklós Izsó. Kriittisemmän realismin edustajia oli Mihály Munkácsy, ja ensimmäisiä impressionisteja oli Pál Szinyei Merse. Paljon vaikutusta oli naturalismia edustaneen Simon Hollósyn perustamalla Nagybányan taiteilijaryhmällä. [6]
Avantgardistiset kokeilut alkoivat saada sijaa akateemiselta taiteelta 1900-luvun alussa. Uusi taide sai Unkarissa osin radikaalimpia muotoja kuin muualla, ja monet taiteilijat joutuivat muuttamaan ulkomaille 1919 jälkeen vallankumouksen epäonnistuttua. Emigranttien ansiosta kuitenkin unkarilainen moderni taide tuli näkyville laajemmin.[1] Kansainvälisesti tunnetuimpia modernisteja ovat László Moholy-Nagy ja Victor Vasarely, sekä arkkitehti Marcel Breuer.[6]