Unto Wiitala

Unto Wiitala
Henkilötiedot
Syntynyt5. heinäkuuta 1925
Kuolemajärvi
Kuollut16. tammikuuta 2019 (93 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Puoliso Pirkko
Lapset 4
Muut tiedot
Lempinimet Unski
Aktiivisena 1946-1959 (pelaajana)

Unto Mauri Wiitala (5. heinäkuuta 1925 Kuolemajärvi – 16. tammikuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen jääkiekkomaalivahti ja kansainvälisesti arvostettu erotuomari. "Unski" oli aikansa kärkimaalivahteja, joka aloitti uransa Karhu-Kissoissa vuonna 1946. Erotuomarina hänet valittiin mestaruussarjan parhaaksi neljä kertaa. Aktiiviuransa jälkeen Wiitalasta tuli SM-liigan ensimmäinen erotuomarijohtaja- ja Suomen Jääkiekkoerotuomarien liiton puheenjohtaja. Liiga jakaa vuosittaista Wiitalan erotuomaripalkintoa. Vuonna 2002 hän sai Pro Urheilu -mitalin.[2]

Nuoruus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiitalan vanhemmat olivat hänen syntyessään vuonna 1925 Kannaksen tykistöleirillä. Isä oli urheilu-upseeri ja äiti voimistelunopettaja. Nuorempana Unto Wiitala harrasti mäkihyppyä, jalkapalloa, käsipalloa, maahockeyta, yleisurheilua, moottoripyöräilyä, ja hieman myöhemmin myös purjelentoa, jonka parissa hän toimi arvostettuna opettajana. Lopulta Wiitala päätyi kuitenkin valitsemaan jääkiekon, jota edesauttoi perheen asuminen Kampin kentän vieressä. Hän pelasi alkuun HJK:n kanssa, kunnes päätyi joidenkin pelikavereidensa kanssa perustamaan Karhu-Kissat. Vaikka Wiitalan ura virallisesti alkoi vuonna 1946, katsotaan sen myös tavallaan saaneen alkunsa keväällä 1939, kun hän joutui tuuraamaan MM-kisoissa ollutta Lasse Blomia.[1]

Maalivahti Unto Wiitala 1950-luvulla.

Wiitala oli yksi 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun parhaimmista suomalaista jääkiekkomaalivahdeista, joka tunnettiin "aktiivisen mailapelaamisen edelläkävijänä".[2] Helsinkiläisseurassa Wiitala pelasi 11 kautta ennen siirtymistään kahdeksi kaudeksi Hämeenlinnan Tarmoon. Wiitala valittiin pelaajaurallaan kolme kertaa Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Hän saavutti myös kaksi SM-mitalia. Wiitala edusti Suomea viisi kertaa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa. Maaotteluita Wiitalalle kertyi yhteensä 81.

Peliuransa jälkeen Wiitala siirtyi erotuomariksi. Hän toimi tuomarin tehtävässä 15 menestyksekästä kautta ja ehti viheltää kolme kertaa MM-kilpailussa ja kahdesti olympialaisissa. Hän tuomitsi SM-sarjassa kaikkiaan 251 ottelua.[3] Wiitala valittiin neljä kertaa SM-sarjan parhaaksi tuomariksi. Hän toimi myös Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) tuomarikomiteassa ja SM-liigan tuomaripäällikkönä. Wiitalasta tuli Jokereiden toimitusjohtaja vuonna 1988.[4]

Suomen Jääkiekkomuseo valitsi Wiitalan vuonna 1985 ensimmäisten joukossa Suomen Jääkiekkoleijonaksi. Hänet valittiin IIHF:n Hall of Fameen vuonna 2003 ensimmäisenä suomalaisena erotuomarina[5][2]. SM-liiga jakaa vuosittain hänen kunniakseen nimettyä palkintoa, jonka saa vuoden paras erotuomari.

Jääkiekon ohella Wiitala työskenteli pitkään Shellin myynti- ja mainospäällikkönä.[1]

Saavutukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhemmissa lehtiartikkeleissa Unto Wiitalan sukunimi kirjoitetaan muotoon Viitala.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kalervo Kummola: Unto Wiitala 1925–2019. Helsingin Sanomat, 16.2.2019. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c Antti Seppänen: Maalivahti- ja erotuomarilegenda Unto Wiitala on kuollut leijonat.fi. Viitattu 5.2.2019.
  3. ↑ Jääkiekkolegenda Unto Wiitala on kuollut www.iltalehti.fi. Viitattu 5.2.2019.
  4. ↑ Unto Wiitala Jokereiden toimitusjohtjaksi. Helsingin Sanomat, 18.5.1988. HS Aikakone (tilaajille).
  5. ↑ Eight hockey greats to be inducted into the IIHF Hall of Fame (arkistoitu versio) web.archive.org. 10.7.2007. IIHF. Arkistoitu 10.7.2007. Viitattu 13.2.2019.
  6. ↑ Vuoden 2002 Pro Urheilu -tunnustuspalkinnot ja -mitalit 14 urheilijalle 16.12.2002. Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015.
  7. ↑ HS Aikakone - Haku "Unto Viitala" hs.fi.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]