Uskonnonvastaisuus

Uskonnonvastainen symboli.

Uskonnonvastaisuus tarkoittaa kaikenlaisen uskonnon ja siihen kuuluvien uskomusten ja instituutioiden vastustamista. Se voi olla yksilön henkilökohtainen kanta tai jonkin liikkeen tai poliittisen ryhmän kanta.[1]

Uskonnonvastaisuuteen sisältyy yleensä antiklerikalismia, jossa vastustetaan järjestäytyneen uskonnon valtaa yhteiskunnassa. Ateismista uskonnonvastaisuuden erottaa se, että vaikka ateisti ei uskokaan jumaliin, hän saattaa silti suhtautua uskontoihin myötämielisesti.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiassa merkittävimpiä uskonnonvastaisia liikkeitä ovat olleet esimerkiksi Ranskan vallankumous sekä useat kommunistiset valtiot. Neuvostoliiton valtio takavarikoi ja tuhosi uskonnollisia rakennuksia ja tukahdutti uskonnollisuutta eri tavoin. Vuonna 1958 NKP:n keskuskomitea käynnisti Neuvostoliitossa uskontojen vastaisen kampanjan. Albaniassa kaikki uskonto kiellettiin 1940-luvulla ja Kambodžassa 1970-luvulla. Kiinan kommunistinen puolue kieltää jäseniltään uskonnonharjoittamisen virassa ollessaan. Kiinan kulttuurivallankumoukseen 1960-luvulla kuului uskonnollisia vainoja, sillä uskonto nähtiin maolaisuuden vastaisena.[1][2]

Uskonnonvastaisuuden luonne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi Julian Bagginin mukaan ateistit ovat uskontojen vastustajia välttämättä vain yhdessä asiassa: he ajattelevat, että uskonnot ovat epätosia. Jonkin asian vastustaja ei ole välttämättä pelkästään siksi, että on eri mieltä. Ateistin uskonnonvastaisuus on olennaisesti uskonnon pitämistä epätotena.[3] Toisaalta fundamentalistinen uskonto saattaa herättää vastustusta sekä ateisteissa että uskovaisissa.[4]

Aktiivisesti uskontovihamielistä ateismia on saatettu kutsua taistelevaksi ateismiksi. Taisteleva ateismi on enemmän kuin jyrkkä erimielisyys uskonnon kanssa, siinä on pyritty kaikkien uskonnon muotojen hävittämiseen yhteiskunnasta.[4] Poliittisessa valtioateismissa uskonto on pyritty hävittämään tarvittaessa voimakeinoin ja siihen yhdistyy valtion totalitarismi.[5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Cline, Austin: Antireligion and Anti-Religious Movements Learn Religions. 25.6.2019. Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Savonen, Tuomas: Moskovan mies vakoilun verkossa. Amerikansuomalaisen Gus Hallin erikoinen elämä, s. 205. Otava, 2023. ISBN 978-951-1-47146-2
  3. ↑ Baggini 2005, s. 95.
  4. ↑ a b Baggini 2005, s. 105.
  5. ↑ Sillfors, Mikko: Jumalattomuus ja hyvä elämä. Ateistinen henkisyys vaihtoehtona monoteistiselle uskonnolle 2000-luvun länsimaissa. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. ISBN 978-952-345-063-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.