Ust-Ordan Burjatia
| Ust-Ordan Burjatia Усть-Ордын Буряадай округ 1 Усть-Орды́нский Буря́тский о́круг2 |
|
|---|---|
.png) Lippu |
.png) Vaakuna |
 Ust-Ordan Burjatian piirikunnan sijainti Venäjän federaation kartalla |
|
| Perustettu | 1937 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Ust-Ordynski |
| Pinta-ala | 22 138,1 km² |
| Väkiluku (2002) | 135 327 |
| – väestötiheys | 6,1 as./km² |
| Kielet | burjaatti ja venäjä |
| Ust-Ordan Burjatian virallinen sivu | |
|
1burjaatiksi - Ust Ordyn Burjadaj okrug
2venäjäksi - Ust-Ordynski Burjatski okrug |
|
Ust-Ordan Burjatia[1] tai Ust-Ordynskin Burjatia[2][3] (ven. Усть-Орды́нский Буря́тский о́круг, Ust-Ordynski Burjatski okrug, burjaatiksi Усть-Ордын Буряадай округ, Ust Ordyn Burjadaj okrug) on Irkutskin alueeseen kuuluva piirikunta Itä-Siperian eteläosassa, Baikaljärvestä ja Burjatian tasavallasta länteen. Vuoden 2007 loppuun asti Ust-Ordan Burjatia oli autonominen piirikunta (ven. Усть-Орды́нский Буря́тский автоно́мный о́круг, Ust-Ordynski Burjatski avtonomnyi okrug), jolla oli Venäjän federaation liittovaltiosubjektin asema, vaikka se silloinkin oli osa Irkutskin aluetta. Huomattava osa piirikunnan väestöstä on burjaatteja. Piirikunnan nimi tulee sen keskustaajaman Ust-Ordynskin (aikaisemmin Ust-Ordan kylä) nimestä.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ust-Ordan Burjatia sijaitsee Baikaljärvestä länteen Lenan-Angaran ylänköalueen eteläosassa. Alueen itäosaa reunustaa Baikalvuorten eteläosa ja sen länsiosaan ulottuvat Sajanvuoret. Vuoristoalueiden välissä on jokilaakso, jossa virtaa Jeniseihin laskeva Angara, joka on Baikaljärven laskujoki.
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asukasluvun kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansallisuusjakauma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1989 piirikunnan asukkaista oli venäläisiä 56,5 %, burjaatteja 36,3 %, tataareja 3,2 %, ukrainalaisia 1,7 % ja muita 2,3 %.
Vuonna 2002 piirikunnan asukkaista oli venäläisiä 54,4 %, burjaatteja 39,6 %, tataareja 3 %, ukrainalaisia 0,96 % ja muita loput.
Ust-Ordan Burjatiassa slaavien suhteellinen osuus on vähentynyt lähinnä maastamuuton ja alhaisen syntyvyyden takia.
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piirikunnassa harjoitetaan elintarvike-, metsä-, puunjalostus-, selluloosa- ja paperiteollisuutta sekä koneenrakennusta, kivihiilen louhintaa ja metallinjalostusta. Maataloudessa kasvatetaan maito- ja lihakarjaa sekä lampaita. Lisäksi viljellään vehnää.
Aluejako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ust-Ordan autonominen piirikunta (–2008) oli aikanaan ainoa Venäjän liittovaltiosubjekti, jossa ei ollut kaupunkimaista asutusta. Hallinnollisena keskuksena oli ja on Ust-Ordynskin maaseututaajama (n. 14 000 as.). Kaikkiaan piirikunnassa on 4 taajamaa ja 6 piiriä.
- Alarin piiri (Аларский район) – keskuspaikka Kutulik
- Bajandain piir (Баяндаевский) – Bajandai
- Bohanin piiri (Боханский) – Bohan
- Nukutskin piiri (Нукутский) – Novonukutski
- Osan piiri (Осинский) – Osa
- Ehirit-Bulagatin piiri (Эхирит-Булагатский) – Ust-Ordynski
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläiset kasakat alkoivat tehdä sotaretkiä burjaattien läntisille alueille vuodesta 1628. He keräsivät jasakkiveroa turkiksina ja rakensivat veronkannon tueksi linnoituksia. Angara- ja Lenajokien varsien burjaatit tekivät ajoittaista vastarintaa aina vuoteen 1696, jolloin kasakat kukistivat heidän viimeisen suuremman kapinansa. Aluetta asuttaneiden länsiburjaattien määrä kasvoi nopeasti 1700-luvulta 1850-luvulle saakka. Vuonna 1783 heitä oli noin 50 000 ja vuonna 1839 99 000. Baikalin burjaateista poiketen he eivät pääosin olleet buddhalaisia. He harjoittivat šamanismia, mutta kristinusko alkoi vallata alaa käännytysten ja venäläisten kanssa solmittujen seka-avioliittojen myötä. Venäläistyneet burjaatit tunnettiin nimellä karym. He perustivat monet alueen kylistä, muun muassa Ust-Ordynskin.[4]
Siperian radan valmistuminen alkoi tuoda alueelle enemmän venäläisiä muuttajia 1800-luvun lopulta alkaen. Siirtolaiset ja pakkokäännytykset kristinuskoon herättivät närää paikallisissa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 paikalliset kristityt burjaatit kääntyivät joukoittain buddhalaisuuteen tai takaisin šamanismiin. Venäjän sisällissodassa bolševikit ottivat Ust-Ordan alueen haltuunsa talvella 1919–1920. Sittemmin läntiset burjaatit hallitsivat pitkälti Burjaattien ASNT:n politiikkaa. 26. syyskuuta 1937 Ust-Ordan alueen nimi muutettiin Ust-Ordan burjaatti-mongolien kansalliseksi piirikunnaksi ja se siirrettiin Irkutskin alueen alaisuuteen. Vuonna 1977 alue muuttui vielä kansallisesta piirikunnasta autonomiseksi piirikunnaksi, mutta tämä nimenmuutos ei tuonut juurikaan hallinnollisia muutoksia.[4]
Venäläisten muuttoliike alueelle vähensi burjaattien suhteellista määrää alueella. Vuonna 1959 burjaatteja oli alueen 113 200:ta asukkaasta 37,4 %. Virallisten lukujen mukaan burjaateista 90 % käytti burjaattia äidinkielenään, mutta todellisuudessa heistä vain noin kolmannes puhui sitä sujuvasti. Alueen väestömäärä oli huipussaan vuonna 1970, jolloin alueella asui 146 412 henkilöä. Sittemmin väestömäärä laski burjaattien määrän kuitenkin noustessa hitaasti. Burjaattien määrä nousi 2 000:lla henkilöllä vuosien 1970 ja 1989 välillä, kun taas muiden kansallisuuksien määrä tippui samana aikana 99 100:ta 86 600:n. Sittemmin Neuvostoliiton romahdettua alueesta tuli suoraan Venäjän federaation alainen subjekti sen kuitenkin pysyessä myös osana Irkutskin aluetta. Ust-Ordaa vaivasivat kuitenkin talousongelmat. Kolme neljännestä alueen budjetista tuli Venäjän federaation tukina.[4] Irkutskin alueen ja Ust-Ordan Burjatian yhdistämisestä pidettiin kansanäänestys huhtikuussa 2006, ja ne yhdistyivät 1.1.2008 alkaen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hakulinen, Kerkko: Maailman paikannimet: oikeinkirjoitusopas (uusittu laitos), s. 182. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1996. ISBN 951-1-13602-X
- ↑ Factum Uusi tietosanakirja. Weilin+Göös, 2005.
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
- ↑ a b c Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 576-578. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9 (englanniksi)
