Uuden-Englannin konfederaatio (Uuden-Englannin yhdistyneet siirtokunnat, engl. New England Confederation) oli Massachusettsin, Plymouthin, Connecticutin ja New Havenin englantilaisten siirtokuntien muodostama lyhytikäinen sotilaallinen liittouma. Se perustiin 19. toukokuuta 1643, ja sen ensisijaisena tarkoituksena oli liittää puritaanisia siirtomaita yhteen intiaanien ja muiden siirtomaavaltojen mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Liitto perustettiin 1643 mohegaanien ja narragansettien välillä käydyn sodan seurauksena.[1]
Liitto heikentyi vuonna 1654, kun Massachusetts oli kieltäytynyt liittymästä sotaan Uusia-Alankomaita vastaan ensimmäisen Englannin–Hollannin sodan aikana. Liitto vahvistui uudelleen kuningas Philipin sodan aikana vuosina 1675–1676. Englannin kuningas Kaarle II kumosi Massachusettsin perustamiskirjan vuonna 1684 siirtomaa-aikana esiintyneestä tottelemattomuudesta kauppa-, tariffi- ja navigointilakien suhteen. Tämä johti liiton hajoamiseen.[2]