Valentyn Vasjanovytš

Valentyn Vasjanovytš
Valentyn Vasjanovytš Toronton elokuvajuhlilla (2019).
Valentyn Vasjanovytš Toronton elokuvajuhlilla (2019).
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1971 (ikä 53)
Žytomyr, Ukrainan SNT
Ammatti elokuvaohjaaja, elokuvaaja, käsikirjoittaja ja elokuvatuottaja
Aiheesta muualla
IMDb

Valentyn Mykolajovitš Vasjanovytš (ukr. Валентин Миколайович Васянович, 21. heinäkuuta 1971, Žytomyr, Ukrainan SNT) on moninkertaisesti palkittu ukrainalaisen nykyelokuvan ohjaaja, elokuvaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja.[1]

Hän opiskeli elokuva-alaa ja dokumenttielokuvan tekemistä Kiovan kansallisessa teatteri-, elokuva- ja televisioyliopistossa Ukrainassa. Vuonna 2007 hän valmistui Andrzej Wajdan elokuvaohjauksen mestarikoulusta Puolassa.[1]

Hänen kuvaamansa ja osatuottamansa viittomakielinen elokuva The Tribe – Heimo (2014) valittiin vuonna 2021 Ukrainan elokuvahistorian sadan parhaan elokuvan listan sijalle 4.[2][3][4] Hänen ohjaamansa elokuva Atlantis[5] (2019) (ukr. Атлантида, Atlantyda) pääsi saman listan sijalle 11 [6] ja ohjaus Prysmerk (ukr. Присмерк, vapaa suom. Hämärä; 2014) listan sijalle 37-38/100.[7][3][4]

Ohjaajansa tunnetuimpiin elokuviin lukeutuva Atlantis (2019) sijoittuu vuoteen 2025. On kulunut vuosi kuvitellun Ukrainan ja Venäjän välisen sodan loppumisesta. Ukraina on voittanut sodan mutta samalla kaikki ovat hävinneet; elokuvan kuvaama sodanjälkeinen elämä on karua, kaikkialla sodan runtelemaa. [8][6]

  1. a b Valentyn Vasyanovych iffr.com. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  2. 4 The Tribe / Plemia Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  3. a b Top 100. Rating of the best films in the history of Ukrainian cinema Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  4. a b 100 найкращих українських фільмів усіх часів за версією кінокритиків 25.6.2021. BBC, bbc.com. Viitattu 18.11.2023. (ukrainaksi)
  5. Nataliya Teramae: Nataliya Teramaen kolumni: Meidän ukrainalaisten on selvittävä hengissä – kulttuurilla on tärkeä rooli myös sodan aikana yle.fi. 12.5.2022, päivitetty 16.5.2022. Viitattu 18.11.2023. (suomeksi)
  6. a b 11 Atlantis / Atlantyda Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  7. 37-38 Crepuscule / Prysmerk Dovženko-keskus, dovzhenkocentre.org. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)
  8. Jessica Kiang: Reviews: Atlantis imagines mere glints of hope in a post-traumatic Ukraine Sight and Sound. 4.5.2021. bfi.org.uk. Viitattu 18.11.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]