Valgansikloviiri

Valgansikloviiri
Valgansikloviiri
Valgansikloviiri
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[2-[(2-amino-6-okso-1H-purin-9-yyli)metoksi]-3-hydroksipropyyli]-(2S)-2-amino-3-metyylibutanoaatti
Tunnisteet
CAS-numero 175865-60-8
ATC-koodi J05AB14
PubChem CID 135413535
DrugBank DB01610
Kemialliset tiedot
Kaava C14H22N6O5 
Moolimassa 354,376
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 65–75 %[1]
Proteiinisitoutuminen 1–2 %[2]
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 4 tuntia[2]
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Valgansikloviiri (C14H22N6O5) on nukleosidianalogeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä sytomegalovirusinfektioiden hoitoon. Valgansikloviiri kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakenteeltaan valgansikloviiri on valiinin ja gansikloviirin esteri. Yhdiste on aihiolääke, joka hydrolysoituu ihmiselimistössä gansikloviiriksi. Gansikloviiri estää sytomegalovirusten DNA-polymeraasientsyymiä, jolloin viruksen jakautuminen estyy. Toisin kuin gansikloviiriä, valgansikloviiriä voidaan annostella tablettina sen paremman biosaatavuuden vuoksi. Valgansikloviiriä käytetään sytomegalovirusten aiheuttamien verkkokalvontulehdusten hoitamiseen erityisesti potilailla, joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi HIV-infektion takia.[1][4][5][6]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä valgansikloviirin aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla huonovointisuus, pääkipu, ihottuma ja luuydintoksisuudesta aiheutuva anemia. Valgansikloviiri saattaa olla karsinogeenista.[1][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 558. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748013 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Valganciclovir DrugBank. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  3. ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Morris J. Brown, Pankaj Sharma, Peter N. Bennett: Clinical Pharmacology, s. 221. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-7020-4084-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Valentino Stella, Ronald Borchardt, Michael Hageman, Reza Oliyai, Hans Maag, Jefferson Tilley: Prodrugs, s. 679-682. Springer, 2007. ISBN 0-387-49782-X Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.