Valsartaani
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(2S)-3-Metyyli-2-[pentanoyyli-[[4-[2-(2H-tetratsol-5-yyli)fenyyli]fenyyli]metyyli]amino]butaanihappo | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | C09 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C24H29N5O3 |
Moolimassa | 435.5 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 10–35 %[1] |
Proteiinisitoutuminen | 85–99 %[1] |
Metabolia | 20 % annoksesta hajoaa metaboliiteiksi, loput eivät[1] |
Puoliintumisaika | 6–9 h[1] |
Ekskreetio | 83 % ulosteessa, 13 % virtsassa[1] |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
D(US)[2] |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | oraalinen[1] |
Valsartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja ja siten verenpainelääke.[1]
Suomessa on myynnissä 40 milligrammaa (mg), 80 mg, 160 mg ja 320 mg valsartaania sisältäviä lääkkeitä muun muassa kauppanimin Diovan ja Valsarstad.[3][4] Markkinoilla on myös valsartaania ja amlodipiiniä sisältäviä yhdistelmälääkkeitä.[5]
FDA hyväksyi valsartaanin USA:n lääkemarkkinoille joulukuussa 1996.[6]
Valsartaanin hoitokohteita ovat kohonnut verenpaine, oireellinen sydämen vajaatoiminta ja uuden sydäninfarktin ehkäisy.[3][4] Valsartaani laskee kuolleisuusriskiä näihin sairauksiin liittyviin komplikaatioihin.[4]
Valsartaania ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen,[4] sillä sen teho on tässä tilanteessa huono. Teho on huono myös muiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien verenpainelääkkeiden kohdalla.[7]
Valsartaania käytetään lääkärin määräyksen mukaan. Yleensä korkeaa verenpainetta poteville aikuisille vuorokausiannos on 80 mg ja lapsille 40 mg. Sydäninfarktin läpikäyneillä ja sydämen vajaatoimintaa potevilla aloitusannos on usein 40 mg/vrk ja annosta korotetaan vähintään kahden viikon välein 320 mg/vrk asti, joka otetaan kahtena 160 mg annoksena.[4][3]
Valsartaanin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:
Valsartaanin haittavaikutukset ovat harvinaisia. Yleisimpiä haittavaikutuksista ovat heikkous, sekavuus, kuiva suu, päänsärky ja yskä.[8]
Yliannostus alentaa verenpainetta merkittävästi ja voi aiheuttaa heikotusta.[3] Tämä voi pahimmillaan johtaa verenkiertoshokkiin.[9]
Valsartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorien antagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin kyky aktivoida reseptoreita vähenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta.[1] Valsartaanin affiniteetti (pKd) AT1-reseptoreille on 7.65±0.12.[10]
Nieltynä valsartaani imeytyy nopeasti ja sen maksimipitoisuus veriplasmassa saavutetaan 2–4 tunnin kuluttua. Ruoka alentaa hyötyosuutta. Noin 20 % annoksesta metaboloituu ilmeisesti CYP450-entsyymien avulla ja loput erittyvät muuntumattomana lähinnä ulosteessa. Metaboliiteista noin puolet ovat 4-hydroksivalsartaania (CAS numero 188259-69-0).[1]