Valse triste (op. 44) vuodelta 1903 on suosituimpia ja levytetyimpiä Jean Sibeliuksen orkesterisävellyksiä.
Kappale on osa Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema sävellettyä musiikkia. Sibelius uusi ensimmäisen musiikkinumeron Valse tristen, jonka hän sai julkaisukuntoon vuonna 1904. Pianosovitus kappaleesta syntyi samana vuonna. Sibelius myi teoksen suomalaiselle kustantajalle, joka myi teoksen oikeudet edelleen Breitkopf & Härtel -kustantamolle. Ironista kyllä, Sibelius ei juuri hyötynyt teoksesta rahallisesti, mutta sävellyksen suosio lisääntyi, ja teoksen osti Breitkopfilta seuraavana vuonna 80 orkesteria[1]. Teos soi Euroopan ravintoloissa ja salongeissa[2], ja siitä tehtiin useita sovituksia[1]. Sibeliuksen seitsemännen sinfonian lopussa on kuultavissa Valse tristeä lainaava sointujakso[3].