Vanhurskauttaminen on kristinuskossa termi, jolla tarkoitetaan syntien anteeksiantamista ja vapautusta kadotuksesta, ja tätä myöten sitä, että Jumala laskee ihmisen vanhurskaaksi. Paavalin kirjeissä ajatus vanhurskauttamisesta tulee monesti esille, muun muassa Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä. Paavalin kirjeissä vanhurskauttaminen esitetään siten, että sillä tarkoitetaan Jumalan vanhurskauttavan syntisen ja Jumalasta erilleen ajautuneen ihmisen armollisuudellaan ja ihmisen uskoon perustuen.
Luterilaisuudessa on erityinen vanhurskauttamisoppi, missä vanhurskauttaminen on synninpäästö. Luterilaiseen määritelmään vanhurskauttamisesta kuuluu Jumalan lapseksi ottaminen. Sen perusajatus liittyy Kristuksen kuolemaan ristillä ja ylösnousemukseen. Luterilaisuudessa alkuaikoina, uskonpuhdistuksen aikaan vanhurskauttamisoppia pidettiin ensisijaisen tärkeänä ja sen katsottiin olevan perusajatus koko kirkon koossa pysymiselle.[1]