Avustettu vapaaehtoinen paluu ja uudelleenkotouttaminen (lyhyesti ”Vapaaehtoinen paluu”, engl. Assisted Voluntary Return and Reintegration, AVRR) - toimintojen kautta avustetaan siirtolaisia palaamaan kotimaihinsa. Vapaaehtoisen paluun tavoitteena on tarjota siirtolaisille mahdollisuus ihmisläheiseen ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan paluuseen ja uudelleenkotoutumiseen. Kohderyhmänä ovat siirtolaiset, jotka eivät voi tai halua jäädä maahan ja jotka tarvitsevat tukea paluu- ja matkajärjestelyissä.
Yksi kansainvälisesti suurimmistalähde? vapaaehtoisen paluun toimijoista on Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, jolla on erilaisia vapaaehtoisen paluun hankkeita ympäri maailmaa. Vapaaehtoisen paluun hankkeiden toimeenpano vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä: mukana ovat siirtolaiset, lähtö- että paluumaiden viranomaiset sekä kansalaisyhteiskuntaselvennä.
Vapaaehtoisen paluun tulee perustua henkilön omaan, tietoiseen ja harkittuun päätökseen lähtömaahan paluusta ilman painostusta. Tämän edistämiseksi IOM:n hankkeisiin kuuluu myös neuvontaa siirtolaisille kaikissa paluuvaiheissa.
IOM:n vapaaehtoisen paluun ja paluutuen ohjelmat eri puolilla maailmaa ovat vuodesta 1979 lähtien avustaneet yli 1,2 miljoonaa ihmistä palaamaan vapaaehtoisesti kotimaihinsa. Vuosina 2000-2010 tämä luku on ollut yli 400 000 palannutta, keskimäärin 25-30 000 vuodessa[1].
Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n vapaaehtoisen tuetun paluun ja paluutuen hankkeet ovat usein ainoa ratkaisu siirtolaisille, jotka eivät voi tai halua jäädä maahan ja tarvitsevat tukea paluu- ja matkajärjestelyissä. IOM avustaa muun muassa:
Vapaaehtoisen paluun ja paluutuen hankkeet ovat Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n keskeisimpiä toimintoja[2], joilla avustetaan vuosittain tuhansia siirtolaisia turvallisessa kotiinpaluussa. Vapaaehtoisen paluun hankkeiden tarkoituksena on myös edistää kansainvälistä keskustelua ja yhteistyötä maahanmuuttohallinnan alalla niin lähtö- kuin paluumaissa. Paluutuen myöntäminen palaajille heidän kotimaassaan on olennainen osa kestävää paluuta. Paluumaissa IOM tarjoaa yhteistyökumppaneidensa kanssa palaajille sosio-ekonomista tukea omavaraisuuden ja yhteisön kehittämiseksi. Pysyvien tulosten ehtona on kuitenkin palaajien omien yhteisöjen sekä paluumaiden yleinen sosio-ekonominen kehitys.
Vapaaehtoisen tuetun paluun ja paluutuen toimintoihin voi sisältyä:
Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM on saanut peruskirjassaan jäsenvaltioiltaan[3] valtuutuksen turvata järjestelmällistä siirtolaisuutta muun muassa vapaaehtoisen tuetun paluun ja paluutuen avulla. IOM painottaa erityisesti, että vapaaehtoisuus on edellytys kaikissa sen vapaaehtoisen paluun toimissa.
Toimivaltansa mukaisesti IOM:n tärkeimpiä menettelytapoja vapaaehtoisen paluun kehittämisessä ovat:
Suurin osa IOM:n vapaaehtoisen paluun hankkeiden rahoituksesta tulee hankerahoituksien kautta. Vapaaehtoisen tuetun paluun ja paluutuen hankkeita EU-maissa tukee mm. Euroopan komissio. Mukana kansallisten hankkeiden rahoituksessa on myös kansallisia toimijoita, kuten ministeriöitä, virastoja ja muita rahoittajia.
Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM on Suomessa mukana monissa hankkeissa, jotka käsittelevät vapaaehtoista paluuta, kotoutumista, siirtolaisuutta ja kehitystä sekä ihmiskaupan vastaista työtä. IOM:n Helsingin toimisto on järjestänyt vapaaehtoisia paluita vuodesta 1998 lähtien. Kolmivuotinen hanke vuosina 2010-2012 loi käytäntöjä vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamiseksi Suomeen.
Vuonna 2010 IOM aloitti yhteistyössä Suomen Maahanmuuttoviraston kanssa vapaaehtoisen tuetun paluun ja paluutuen kehittämishankkeen (DAVRiF)[4], joka kesti vuoden 2012 loppuun asti. Tavoitteena oli vakiinnuttaa vapaaehtoista paluuta koskevaa neuvontaa, tiedotusta ja paluuverkostoa Suomessa. Ennen vuotta 2010 mahdollisuus hakeutua vapaaehtoiseen paluuseen Suomessa oli saanut vain vähän huomiota, ja siirtolaisten vapaaehtoista paluuta koskevat käytännöt vaihtelivat suuresti riippuen hakijan tilanteesta, hakemuksen jättämisen ajankohdasta ja hakijan asumispaikkakunnasta. Vapaaehtoisen paluun DAVRiF-hankkeeseen hakeutui vuosien 2010-2012 aikana yli 1000 henkilöä, joista 858 palasi kotimaahansa IOM:n avustamana.
Vuonna 2013 IOM Helsinki aloitti Vapaaehtoisen paluun ja paluutuen Suomesta (VAPPS) -hankkeen[5] Euroopan Paluurahaston ja Maahanmuuttoviraston tukemana. Tavoitteena on luoda toimivat puitteet vapaaehtoiselle paluulle Suomessa. Hanke tarjoaa yksilöllistä neuvontaa ja kiinnittää entistä enemmän huomiota paluun jälkeiseen aikaan, tukitoimiin ja mahdollisuuksien parantamiseen paluutuen avulla. Palaajille myönnettävä rahallinen paluutuki on yleensä 200-1500 euroa. Yhä useammalle voidaan myöntää tuki hyödykkeenä (kuten koulutustuen tai yrityksen perustamiseen tarvittavien tarvikkeiden ja työkalujen muodossa). Haavoittuviin ryhmiin kuuluvia palaajia (mm. lapset, vanhukset, sairaat, yksinhuoltajaperheet, ihmiskaupan uhrit sekä muut erityisryhmät) voidaan tukea mm. yksilöllisten uudelleenkotoutumissuunnitelmien ja korotetun paluutuen avulla. Vapaaehtoisen paluun hankkeen tukemana Suomesta voivat palata muut kuin EU-kansalaiset
Vapaaehtoisen paluun ja paluutuen Suomesta (VAPPS) -hanke loppui 30.6.2015.[5] Heinäkuussa 2015 astuivat voimaan lakimuutokset, joiden perusteella vastaanottokeskukset tai Maahanmuuttovirasto voivat myöntää tietyille kohderyhmille vapaaehtoisen paluun tukea.[6]